etäpesäkkeinen

Etäpesäkkeinen syöpä, eli metastasoitunut syöpä, tarkoittaa tilaa, jossa alkuperäisestä kasvaimesta eli primaarikasvaimesta on kehittynyt etäpesäkkeitä muille kehon alueille. Metastaasit kasvavat erilaisten syöpätyyppien mukaan, ja niiden kohdalla sairausluokitus perustuu sekä primaarikasvaimen ominaisuuksiin että etäpesäkeiden määrään ja sijaintiin.

Etäpesäkkeiden synty voi tapahtua verenkiertoon tai lymfattisen järjestelmän kautta. Yleisiä kohde-elimiä ovat maksa, keuhkot, luusto ja aivot, mutta etäpesäkkeitä voi ilmetä monissa muissakin kudoksissa. Metastaasi kannattaa epäillä, kun kuvantamistutkimuksissa tai oireiden perusteella ilmenee poikkeavuuksia, ja diagnoosi varmistetaan usein sekä kuvantamalla että koepalalla.

Diagnoosi ja stagingin (vaiheistus) tavoitteena on määrittää, onko syöpä levinnyt paikalliselta alueeltaan vai etäisesti. TNM-jakautumisessa etäpesäkeille merkitään M-luokka (yleensä M1), ja monissa syöpätyypeissä tämä vastaa vaiheen IV tilaa. Tarkan levinneisyyden kartoitus ohjaa hoito-ohjelman valintaa.

Hoito etäpesäkkeisen syövän yhteydessä on usein systeemistä ja pitkäjänteistä. Käytetään kemoterapiaa, hormonaalista hoitoa, kohdenettuja terapioita sekä immunoterapiaa, ja joissain tapauksissa paikallisia hoitoja kuten sädehoitoa tai kirurgista poistoa oireiden tai toimintakyvyn tukemiseksi. Hoidon tavoitteena on hallita sairautta, pidentää elinaikaa ja parantaa elämänlaatua, mutta ennuste vaihtelee suuresti syövän tyypin ja yksilöllisen vasteen mukaan.