radiofrekvenssi

Radiofrekvenssi (RF) tarkoittaa sähkömagneettisen spektrin osaa, jota käytetään langattomaan tiedonvälitykseen. RF-alue kattaa tyypillisesti noin 3 kilohertsiä (kHz) alimmasta päästä aina noin 300 gigahertsiin (GHz) asti. Taajuus määrittää signaalin ominaisuudet ja soveltuvat laitteet sekä sen aallonpituuden; RF-signaalit ovat sähkömagneettisia aaltoja, joiden aallonpituudet vaihtelevat metreistä millimetreihin.

Taajuudet ilmoitetaan hertseinä (Hz); yleisimmin käytetään kilohertsejä (kHz), megahertsejä (MHz) ja gigahertsejä (GHz). Aallonpituus λ liittyy taajuuteen kaavalla λ = c / f, jossa c on valonnopeus. RF-signaalit voivat levitä line-of-sight -yhteyksinä, maaväylinä ja taivaan kautta riippuen taajuudesta ja ympäristöstä; esteet, sade ja maasto heikentävät signaalia.

Sovellukset: RF:tä käytetään radiolähetykseen (radio- ja TV-lähetys), matkapuhelinverkoissa, Wi‑Fi- ja Bluetooth-yhteyksissä sekä satelliittiviestinnässä. Lisäksi RF-tekniikka on keskeinen tutka-, RFID- ja navigaatiojärjestelmissä, ja sitä käytetään lääketieteellisissä sovelluksissa, kuten joissain kuvantamis- ja terapiamenetelmissä.

Sääntely ja turvallisuus: Spektri ja taajuudet ovat ITU:n sekä kansallisten viranomaisten hallinnassa. Osa taajuuksista on lisensoitavia, osa vapaita (esim. ISM-alueet). Altistumisen turvallisuusrajoja noudattavat ICNIRP:n ohjeet; tavallisesti kuluttajalaitteet toimivat näiden rajojen sisällä. Historia: RF-teknologia perustuu Maxwellin yhtälöihin; Heinrich Hertz todisti radioaallot 1880-luvulla, ja Marconi sekä muut kehittivät varhaisen radioviestinnän.