multipolaarisuus

Multipolaarisuus (multipolarity) tarkoittaa kansainvälisen politiikan järjestystä, jossa valta jakautuu useammalle kuin kahdelle suurvallalle tai merkittävälle toimijalle. Tällöin useat valtiot tai toimijaryhmät voivat vaikuttaa globaaliin tai alueelliseen vakauteen omilla sotilaallisilla, taloudellisilla, teknologisilla tai geopoliittisilla vaikutusvalloillaan. Yksittäisen valtion kyky painaa päätöksiä voi olla rajoitetumpi kuin unipolaarisessa järjestelmässä, mutta useat merkittävät keskusvoimat voivat kartuttaa asemaansa samanaikaisesti.

Ominaisuuksia ovat useat vaikuttavat voimat, monenkeskinen kilpailu ja vuorovaikutus sekä jatkuva liittoutumien ja koalitioiden muotoutuminen. Valtakeskukset voivat vaihtaa asemaa ajassa, ja turvallisuus- sekä talouspolitiikan päätökset voivat olla sekä yhteistyön että ristiriitojen lähteitä. Tasapainon säätely riippuu usein diplomaattisista kanavista, kansainvälisistä normeista sekä alueellisen ja globaaliin hallintoa koskevasta yhteistyöstä.

Historiallisesti multipolaarisia piirteitä on ollut useissa aikakausissa. Tutkijat sekä ovat esittäneet, että 2000-luvulla maailmanpolitiikka on siirtymässä kohti multipolaarisempaa järjestystä suurvaltaja Kiinan ja muiden maiden nousun myötä, toisten taas pitää nykytilannetta osana jatkuvaa epäjatkumoa, jossa sekä unipolaarinen vaikutus että monenkeskiset verkostot korostuvat.

Vaikutukset vakauteen ja turvallisuuteen ovat kaksijakoiset: useamman voimakeskuksen olemassaolo voi lisätä vaihtoehtoja ja resilienssiä, mutta samaan aikaan se lisää mahdollisuuksia väärinymmärryksille, koalitiohäiriöille ja hallinnollisille kiistoille. Kansainvälisen järjestelmän kestoa ja kriisinhallintaa tukivat sekä monet suhteelliset voimapolitiikan välineet että kansainväliset instituutiot, jotka pyrkivät tarjoamaan foorumeita vuoropuhelulle ja sopimuksille.