motivoituneisuus

Motivoituneisuus on psykologinen ilmiö, joka kuvaa yksilön sisäisen ja ulkoisen energian voimakkuutta sekä suuntaa, jolla toimintoja suoritetaan kohti tavoitteita. Se määrittää, miksi ihminen aloittaa, jatkaa tai luopuu tehtävästä. Motivoituneisuus vaihtelee tilanteesta riippuen ja kehittyy sekä yksilön ominaisuuksien että ympäristön vaikutuksesta.

Motivoituneisuus jakautuu usein sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Sisäinen motivaatio syntyy tehtävän itsensä kiinnostuksesta ja nautinnosta, kun taas ulkoinen motivaatio perustuu palkkioihin, tunnustukseen tai velvollisuuksiin. Nämä ulottuvuudet voivat esiintyä samanaikaisesti ja vaikuttavat toisiinsa.

Keskeisiä teorioita motivoituneisuuden ymmärtämiseksi ovat Maslowin tarvehierarkia, itseohjautuvuusteoria (Self-Determination Theory), tavoitteiden asettamisen teoria sekä odotus-teoria. Maslowin mallissa motivaatiota ohjaavat perustarpeet, turvallisuus, yhteenkuuluvuus ja itsensä toteuttaminen. Itseohjautuvuusteoriassa autonomia, pätevyys ja yhteenkuuluvuus nähdään motivaation peruselementteinä. Tavoitteiden asettamisen teoriassa korostuvat selkeät, haastavat tavoitteet sekä myönteinen palaute. Odotus-teoriassa panostuksen, suorituskyvyn ja lopputulosten välinen yhteys hahmotetaan yksilön odotusten kautta.

Motivaation tukeminen käytännössä tapahtuu esimerkiksi koulutuksessa, työelämässä ja urheilussa tarjoamalla selkeitä tavoitteita, mielekästä tehtävää sekä palautetta, autonomiaa tukevaa ilmapiiriä ja sosiaalista tukea. Motivaation arviointi voi perustua itsearviointikyselyihin sekä suoritus- ja käyttäytymisen lukuihin. Hyvä motivaation hallinta huomioi yksilön kontekstin ja tavoitteet sekä tukee sekä suoriutumista että hyvinvointia.