moniarvoisuuteen

Moniarvoisuus on arvojen moninaisuutta korostava käsite, jota käytetään erityisesti moraalifilosofiassa ja yhteiskuntafilosofiassa. Siinä ei ole kyse yhdestä oikeasta arvosta, vaan useista pätevistä arvoista, joiden välillä voi olla ristiriitaisia tai joiden priorisointi ei ole ilmeistä. Moniarvoisuuteen liittyy se, että eri arvot voivat ohjata päätöksiä erillisin perustein. Esimerkkejä tällaisista arvoista ovat vapaus, oikeudenmukaisuus, hyvinvointi, turvallisuus ja yhteisön etu.

Historian ja teorian tasolla moniarvoisuutta on tulkittu eri tavoin. Isaiah Berlinin arvojen moninaisuus ja sen ehdotus, että arvot voivat olla keskenään yhteensopimattomia ja incommensurables, on keskeinen lähestymistapa. Muita kehitelmiä ovat esimerkiksi Jonathan Dancyn moraalinen moniarvoisuus, joka väittää, että moraalisia arvoja on useita, joilla ei ole yksinkertaista yleisarvoa, sekä W. D. Rossin prima facie -velvollisuuksien käsite, jonka mukaan oikeudenmukaisen teon valintaan vaikuttavat useat ristiriidassa olevat velvollisuudet.

Moniarvoisuudella on käytännön seurauksia päätöksentekoon. Ristiriitatilanteissa päätösten tulee usein riippua kontekstista, prosessista ja arvojen painotuksista. Tämä voi johtaa kompromisseihin, perusteelliseen julkiseen keskusteluun ja osallistuvaan suunnitteluun sekä oikeudenmukaisen, läpinäkyvän harkinnan tarpeeseen.

Kritiikit huomauttavat, että moniarvoisuus voi vaikeuttaa päätösten legitimointia ja johtaa relativismiin, jos ei ole riittäviä kriteereitä arvojen perusteelliseen vertailuun. Puutteellinen ratkaisukyky voi kehittää epävarmuutta, mutta toisaalta se voi edistää tilaa erilaisten kulttuuristen ja moraalisten näkökulmien kunnioittamiselle.

Sovelluksia löytyy politiikasta, koulutuksesta, terveydenhuollosta sekä teknologian ja ympäristön alueilta, joissa arvojen painotukset voivat olla ristiriidassa keskenään. Esimerkkejä ovat yksilön vapaus versus yhteinen etu, taloudellinen kasvu versus ympäristön kestävyys sekä yksilön oikeudet ja yhteisön turvallisuus.