modulaatioindeksin

Modulaatioindeksi on käsite, jota käytetään kuvaamaan signaalin modulaation voimakkuutta tai syvyyttä. Se on signaaliteknisessä mielessä mittausarvo, joka kertoo, kuinka paljon modulaatio vaikuttaa kantosignaalin ominaisuuksiin. Eri modulaatiotyypeissä modulaatioindeksillä on erilainen merkitys ja määritelmä.

Amplitude-modulaatiossa (AM) modulaatioindeksi m määritellään yleisesti s(t) = Ac [1 + m cos(ωm t)] cos(ωc t), jossa Ac on kantasignaalin amplitudi, ωm modulaation kulmataajuus ja ωc kantataajuus. Tässä m kuvaa modulaation syvyyttä ja ilmaistaan usein yksikköinä ilman yksikköä tai prosentteina. Arvot m = 0 tarkoittavat ei-moduloitua kantaa, kun taas m ≤ 1 estää ylimodulaation; m > 1 aiheuttaa signaalin ennalta arvaamattoman jaellemen.

Modulaatioindeksin käsite esiintyy myös taajuusmodulaatiossa (FM) ja vaihemodulaatiossa (PM), joissa sitä ei käytetä samalla tavalla. Esimerkiksi FM:ssa modulaation indeksi β määritellään β = Δf / fm, missä Δf on huippuyleisveivauksen laajuus ja fm modulaation taajuus. PM:ssa vastaavia mittasuhteita käytetään, mutta ne kuvaavat vaihe- eli pisteenmuutoksen laajuutta.

Käytännössä modulaatioindeksin arvo vaikuttaa radioliikenteessä signaalin spektreihin, vääristymiin ja demodulaation luotettavuuteen. Ennen ylimalkaista modulaatiota käytetään usein m-arvon rajoittamista, jotta envelope-detektoreiden toiminta pysyy vakaana ja sivualueiden häly saadaan minimoitua.

Modulaatioindeksi on keskeinen parametri analogeissa kommunikaatiossa, joka auttaa arvioimaan ja säätämään modulaation kokonaisvaikutusta signaalin laatuun ja järjestelmän suorituskykyyn.