Modulaatioindeksi

Modulaatioindeksi (modulation index) on mitta modulaation syvyydestä, eli siitä, kuinka voimakkaasti kantaa moduloidaan. Se on dimensionless-arvo, jonka tulkinta riippuu modulaatiotyypistä. Yleisesti sitä käytetään kuvaamaan, kuinka suuri osa modulaatioaiheen vaikutuksesta ilmenee kantaa pitkin.

Amplitudi-modulaatiossa (AM) modulaatiokerroin määritellään usein kahdella tavalla. Yleisin muoto on m = Am/Ac, jossa Am on modulaation signaalin huippuylitys ja Ac on kantaman arvo. Toisessa tavassa käytetään kantaa populaarisemmin Amax ja Amin, jolloin m = (Amax − Amin)/(Amax + Amin). Enintään m = 1 pidetään normaalina, jolloin estyy vääristymiä; m > 1 aiheuttaa ylomodulaation.

Finnin määritelmä viittaa usein myös kanttien EMG:ssä, jolloin envelope-magneetit noteeraavat Amax ja Amin. Jos m = 0, modulaatio puuttuu; jos m lähenee 1, modulaatio on täysi, ja jos m > 1, syntyy voimistunut ja vääristynyt signaali.

Muunlaista modulaatiota käytettäessä modulaatioindeksiä käytetään toisinaan eri nimeämillä. Esimerkiksi taajuusmodulaatiossa β (beta) määrittelee taajuuspoikkeaman Δf suhteessa modulaatiovälin fm, eli β = Δf/fm. Fysikaalisesti eri modulaatiotyypeissä indeksi kuvaa silti modulaation syvyyttä, mutta mitta- ja yksikkö voivat poiketa.

Käytännössä modulaatioindeksi voidaan mitata signaalin kantoaaltosta ja sen envelope- tai taajuusvaihteluista. Sitä käytetään radiolähetysten, audioprocessing‑ ja elektroniikkalaitteiden suunnittelussa sekä laadunvarmistuksessa, jotta vältytään ylomodulaatiolta ja säilytetään toivottu dynamiikka.

Lisätietoja: modulaatioindeksin sovellukset eri modulaatiotyypeissä, sekä tapa mitata ja tulkita arvoja.