modaalisuudet

Modaalisuudet ovat kielitieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan lauseen modaalista merkitystä: puhujan tai kontekstin asennetta väitteeseen liittyen mahdollisuuteen, välttämättömyyteen, sallituteen, kykyyn tai todennäköisyyteen. Modaalisuus kattaa usein sekä subjektiivisen asenteen että tilan todellisuuden näkökulman.

Tyypillisesti modaalisuus jaetaan useisiin luokkiin. Episteminen modaalisuus ilmaisee tiedollista varmuutta tai todennäköisyyttä, esimerkiksi “se on todennäköisesti totta” tai “se saattaa olla oikeassa.” Deontinen modaalisuus liittyy velvoitteisiin ja lupiin, kuten “sinä voit mennä” (lupa/kyky) tai “sinun on mentävä”/“täytyy mennä” (velvoite). Dynaaminen modaalisuus (kykyyn ja toimintaan liittyvä) kuvaa toimijuutta ja mahdollisuutta, esimerkiksi “hän voi uida” tai “hän pystyy ratkaisemaan tehtävän.”

Suomen kielessä modaalisuutta ilmentävät sekä modaaliset verbit että erilaiset ilmaukselliset keinot. Keskeisiä modaalisia verbejä ovat voida, saada, pitää ja täytyä, joiden infinitiiveja ja taivutettuja muotoja käytetään lauseissa: “Voin tulla huomenna” (kyvykkyys/mahdollisuus), “Sinä voit mennä” tai “Saat mennä” (lupa), “Sinun on mentävä” tai “Täytyy mennä” (velvoite). Lisäksi modaalisuus voidaan ilmaista adjektiiveilla, adverbeilla tai kielellisillä rakenteilla, kuten “se on mahdollista” tai “se näyttää todennäköiseltä.”

Modaalisuus on tärkeä käsite kieliopissa sekä semanttisessa että pragmatisessa analyysissä, ja sitä tarkastellaan sekä kielellisten ilmaisujen että kontekstin vaikutusten kautta. Se on yleisesti tutkittu aihe kielitieteessä, logiikassa ja kielenkäytön prosessoinnissa.