mobilisoinnissa

Mobilisointi tarkoittaa valtion valmiuksien muuttamista rauhanajan tilasta sodan tai muun kriisin vaatimalle tasolle. Siinä tehostetaan sekä sotilaallista voimavaraa että tarvittavien taloudellisten ja hallinnollisten toimintojen kykyä reagoida nopeasti muuttuviin uhkiin.

Mobilisaation tyypit voivat olla osittainen tai yleinen. Osittaisessa mobilisoinnissa kutsutaan vain osa puolustusvoimien reservistä sekä tarvittavat sidosryhmät, kun taas yleinen tai täysi mobilisointi koskee laajasti joukkojen ja resurssien nopeaa kasvattamista. Lisäksi mobilisaatio voidaan jakaa sotilaallisen ja siviilin hallinnon sekä taloudellisen mobilisoinnin osa-alueisiin.

Osa-alueita ovat varusmiesten kutsuminen palvelukseen, reservin aktivointi, logististen ja tuotannollisten kapasiteettien sopeuttaminen sekä viestintä- ja johtamiskäytännöt. Taloudellinen mobilointi tarkoittaa tuotannon, raaka-aineiden ja logististen verkostojen ohjausta sodan kaltaisiin tarpeisiin. Siviiliväestön ja kriisinhallinnan tukeminen on osa kokonaisuutta.

Nykypäivän mobilisaatio korostaa nopeaa päätöksentekoa, tiedonkulkua ja koulutettua työvoimaa sekä tiivistä sidosryhmien välistä yhteistyötä. Se voi sisältää sekä sotilaallisen että siviilisen infrastruktuurin varmistamisen sekä kyberturvallisuuden ja kriisiviestinnän vahvistamisen.

Monet maat säätelevät mobilisaation lainsäädännöllisesti. Suomessa mobilisaatio liittyy puolustusjärjestelmän valmiuteen, varusmiespalvelukseen ja reservin aktivointiin osana säännöllistä harjoittelua. Kansalliset lait ja ohjeet ohjaavat toimenpiteiden aikataulua ja oikeudellista pohjaa.