mitätöintiä

Mitätöintiä tarkoitetaan oikeudellisessa kontekstissa sitä, että jokin aiemmin voimassa ollut oikeudellinen teko, päätös, sopimus tai asiakirja todetaan pätemättömäksi tai mitätöidyksi. Käytännössä mitätöinti merkitsee, että kyseinen tila palautuu joko alulleen tai muuttuu siten, että se ei enää luo oikeuksia tai velvollisuuksia samalla tavalla kuin ennen. Mitätöinti voi kohdistua sekä yksityisoikeudellisiin että julkisoikeudellisiin toimintoihin.

Soveltamisala ja vaikutukset voivat vaihdella. Yleisesti mitätöinti voi olla ex tunc eli pätevyys kumoutuu jo siitä hetkestä lähtien kuin päätös tai sopimus mitätöidään, tai harvemmin ex nunc, jolloin vaikutukset alkavat vasta tulevaisuudessa. Päätöksen mitätöinti voi johtaa takaisin tilanteeseen, joka olisi voitu saavuttaa ilman alkuperäistä päätöstä, sekä vapauttaa osapuolia mahdollisista sitoumuksista tai seuraamuksista. Myös oikeudelliset seuraamukset, kuten palautustarpeet tai korvausvelvollisuudet, voivat tulla sovellettaviksi.

Prosessi ja menettelytavat vaihtelevat tilanteen mukaan. Yleensä mitätöinnin aloittavat tahot ovat asianosaisia tai valtiolliset toimielimet sekä tuomioistuimet. Asiaa voidaan käsitellä valituksen, oikaisuvaatimuksen tai peräytymisen kautta, ja ratkaisu perustuu lain käyntiin sekä todistami­sesti esitettyihin seikkoihin. Keskeisiä perusteita ovat muun muassa laillisuus, toimivallan puute, epäasiallinen tai harhaanjohtava menettely sekä sopimusoikeudellinen mitättömyys.

Esimerkkejä ovat sopimuksen mitätöinti sen syntymän virheiden vuoksi (esimerkiksi erheellinen suostumus), hallinnollisen päätöksen mitätöinti oikeudellisen toimivallan ylittäneenä tai muodollisten edellytysten puutteena sekä asiakirjan mitätöinti sen väärän oikeudellisen merkinnän vuoksi.

Mitätöintiä eroaa useissa yhteyksissä peruutuksesta, purkamisesta ja muutoksesta: mitätöinti julistaa nykytilan pätemättömäksi, kun taas peruutus, purku tai muutos yleensä muuttaa tai lopettaa toiminnan nykytilaa ilman välitöntä pätemättömyyttä.