mittausväliajoista

Mittaustekniikassa mittausväliajoilla tarkoitetaan ajanjaksoa kahden peräkkäisen mittauspisteen välillä. Tämä termi on erityisen yleinen digitaalisissa mittausjärjestelmissä, joissa dataa kerätään ja käsitellään säännöllisin väliajoin. Mittausväliajan valinta on kriittinen tekijä mittaustulosten tarkkuuden ja luotettavuuden kannalta. Liian pitkä mittausväliaika voi johtaa siihen, että nopeasti muuttuvat ilmiöt jäävät huomaamatta tai niiden kuvaus vääristyy. Toisaalta liian lyhyt mittausväliaika voi aiheuttaa tarpeetonta datamäärää ja lisätä järjestelmän kuormitusta.

Mittausväliajan pituus riippuu mitattavan ilmiön nopeudesta ja tarkkuusvaatimuksista. Esimerkiksi fysiikassa ja insinööritieteissä nopeasti kehittyvien prosessien, kuten tärinän tai sähköisten signaalien mittaamisessa käytetään lyhyitä mittausväliaikoja, jotka voivat olla mikrosekunteja tai jopa nanosekunteja. Hitaammin muuttuvissa ilmiöissä, kuten lämpötilan tai paineen mittauksessa, pidempiä mittausväliaikoja, kuten sekunteja tai minuutteja, voidaan käyttää.

Mittausväliajan määrittelyyn liittyy myös näytteenottotaajuuden käsite, joka on mittausväliajan käänteisluku. Näytteenottotaajuus kertoo, kuinka monta mittausta tehdään sekunnissa. Nyquistin Shannonin näytteenottoteoreeman mukaan, jotta signaali voidaan rekonstruoida virheettömästi, näytteenottotaajuuden on oltava vähintään kaksinkertainen verrattuna signaalin korkeimpaan taajuuskomponenttiin. Tästä syystä mittausväliajan ja näytteenottotaajuuden oikea valinta on olennainen osa mittausjärjestelmän suunnittelua.