mittakaavaedun

Mittakaavaetu (mittakaavaedun) tarkoittaa kustannussäästöjä, joita yritys saa kasvattaessaan tuotannon tilavuutta. Kun tuotanto kasvaa, kiinteät kustannukset jakautuvat useammalle tuotteen yksikölle ja prosessit voivat tehostua, jolloin yksikkökustannukset alenevat. Näin syntyy kilpailuetua suhteessa pienempiin tuotantoyksiköihin.

Mittakaavaedut voivat olla sekä sisäisiä että ulkoisia. Sisäisiä mittakaavaetuja syntyy yrityksen omista toimista, kuten tuotantoprosessien parantamisesta, suuremmista volyymeistä neuvotteluvoimasta toimittajien kanssa sekä suurten laitosten hyödyntämisestä. Ulkoiset mittakaavaedut puolestaan johtuvat ympäröivästä toimialaympäristöstä, kuten klusterin kehityksestä, koulutetun työvoiman saatavuudesta ja tiiviistä infrastruktuurista sekä liiketoimintaverkostoista alueella.

Tyypillisiä vaikutuksia ovat alhaisemmat keskimääräiset kustannukset ja paremmat hankinta- sekä rahoitusmahdollisuudet. Esimerkkejä ovat massatuotanto, elektroniikan sekä autoteollisuuden valmistus ja ohjelmistokehitys, jossa suuremmat volyymit voivat laskea yksikkökustannuksia.

Rajoitukset ja diseconomies of scale voivat näkyä, kun kasvu yltää liian suureksi: koordinointi- ja byrokratiakustannukset sekä organisaation monimutkaisuus voivat kasvattaa kustannuksia ja heikentää mittakaavaetuja.

Mittakaavaetua mitataan usein pitkän aikavälin keskirakenteellisina kustannuksina (LRAC-käyrä), joka osoittaa, miten kustannukset muuttuvat tuotannon kasvun myötä. Se vaikuttaa markkinoiden rakenteeseen ja kilpailuun: yritykset pyrkivät laajentamaan tuotantoaan saavuttaakseen etua, mikä voi johtaa markkinaetujen keskittämiseen ja uusien tulokkaiden nousun vaikeutumiseen.