mineraalivalikoima

Mineraalivalikoima tarkoittaa tietyn alueen, kivilajin tai kokoelman mineraalien lajikirjon kirjoa ja näiden esiintymien monimuotoisuutta. Se kuvaa sekä lajien määrällistä esiintymistä että niiden rakenteellista ja kemiallista moninaisuutta, ja sitä käytetään geologiassa, mineralogiassa sekä harrastajien kokoelmissa.

Valikoima muodostuu geologisten prosessien ja olosuhteiden tuloksena. Lämpötilan, paineen, veden ja muiden fluideiden vaihtelut sekä kivilajin kemiallinen koostumus vaikuttavat siihen, millaisia mineraaleja alueelta löytyy. Myös tektoniset tapahtumat ja kivilajityksen historia muokkaavat lajikirjoa ja sen suhteellisia määriä.

Mineraalivalikoiman tutkimuksessa yhdistetään kenttätyö ja laboratoriotutkimukset. Tunnistus ja luokittelu perustuvat sekä visuaalisiin ominaisuuksiin että kemiallisiin analyyseihin. Käytettyjä tekniikoita ovat esimerkiksi röntgendiffraktio (XRD), elektronimikroskopia (EMPA/EDS), skannaa-SEM sekä Raman-spektroskopia. Näytteiden kartoitus ja luokittelu tukevat sekä aluetutkimuksia että kokoelmayrityksiä.

Valikoima voidaan jäsentää tyypillisesti mineraaliryhmittäin: silikaatit (plagioklaasit, pyrokseetit, kvartsi), karbonaatit (kalsiitti, dolomiitti), sulfidi- ja oksidimineraalit sekä pienemmät ryhmät kuten sulfaatit ja fosfaatit. Eri kivilajeissa hallitsevat mineraalit vaihtelevat, mikä heijastaa kyseisen paikan geologista historiaa.

Mineraalivalikoiman ymmärtäminen tukee petrografiaa, geokemiallisia tutkimuksia sekä mineraaliesiintymien etsintää ja koulutusta. Kokoelmat antavat käsityksen alueen historiallisista olosuhteista. Kokoelmien hallinnassa on noudatettava eettisiä ja oikeudellisia sääntöjä sekä huomioitava luonnon varojen suojelu; säilytys ja merkitseminen on tärkeää.