mineraalikuituihin

Mineraalikuitut ovat ohuita, vahvoja kuituja, jotka koostuvat mineraaleista tai mineraalipohjaisista aineista. Niiden ominaisuuksiin kuuluvat hyvä lämmöneristyskyky, korkea lämpö- ja palonkestävyys sekä hyvä kemiallinen kesto. Kuitujen pienikokoinen halkaisija mahdollistaa suurten pinta-alarvojen ja kevyiden rakenteiden muodostamisen, mikä tekee niistä käyttökelpoisia monissa teollisissa sovelluksissa.

Lajit ja tuotanto

Mineraalikuituja syntyy sekä luonnollisista että teollisesti valmistetuista aineista. Luonnonmineraalikuituja esiintyy harvemmin, mutta yleisesti tunnettuja esimerkkejä ovat perinteiset asbestikuitut, joiden terveysriskit ovat aiheuttaneet tiukat säädökset. Teollisesti tuotetut mineraalikuidut jaetaan yleisesti lasikuituihin (lasikuitu ja lasivilla), kivikuituihin (kivivilla) sekä teräksenkaltaisten sulatusjätteiden perusteella valmistettuihin slagkuituihin. Lisäksi käytetään keraamikka- ja muita eristemateriaaleja, jotka muodostetaan erityisen lämpötilan ja prosessin avulla.

Käyttökohteet

Mineraalikuituja käytetään laajalti rakennusten lämmön- ja paloturvallisuudessa sekä ilman- ja nesteiden suodattimissa. Rakentamisessa niitä käytetään eristeinä seinien, kattojen ja putkistojen ympärillä sekä kompositiorakenteissa, joissa kuitu toimii vahvistavana lisänä. Teollisuudessa ne voivat toimia eristemateriaaleina korkeissa lämpötiloissa ja kemikaaleja vastaan.

Terveys ja turvallisuus

Joidenkin mineraalikuitujen, kuten asbestikuitujen, hengittäminen on osoittautunut terveydelle haitalliseksi. Tämän vuoksi käyttöä, valmistusta ja käsittelyä säädellään tiukasti eri maissa. Turvallisuustoimenpiteisiin kuuluu asianmukainen suojavarusteiden käyttö, asianmukainen ilmanvaihto ja asianmukaisten kierrätys- sekä jätehuoltokäytäntöjen noudattaminen. Monet kivennäiskuidut on korvattu tai rajoitettu turvallisemmilla vaihtoehdoilla.