eristeinä

Eristeinä on suomenkielinen termi, joka viittaa eristeaineisiin: materiaaleihin, joita käytetään estämään tai rajoittamaan lämmön, äänen tai kosteuden siirtymistä rakennuksissa ja teknisissä järjestelmissä. Eristeinä käytetyt materiaalit voivat olla rakennustuotteita tai teollisia eristeitä, ja niitä valitaan useimmiten käyttötarkoituksen, paikan ja ympäristön mukaan.

Käyttökohteet ovat moninaisia. Eristyksiä käytetään sekä rakennusten ulkoseinien, kattojen ja lattioiden että putkistojen, ilmastointijärjestelmien ja ilmanvaihdon väliasennuksissa. Niiden tarkoitus on parantaa energiatehokkuutta, vähentää sisätilojen lämpövuotoa sekä tarjota tarvittaessa äänieristystä ja kosteudenhallintaa.

Yleisimmät eristemateriaalit ovat mineraalivilla (kivivilla ja lasivilla), polystyreeni (EPS ja XPS), sekä polyuretaani. Myös puukuitu, selluvilla (cellulose), korkki ja aerogeelit ovat käytössä. Eristemaravat voivat olla levymäisiä, puhallettavia tai spray- tai puhallettavia tuotteita, jolloin niiden asentaminen ja tiivistysvaiheet vaihtelevat.

Ominaisuudet ja suorituskyky määräytyvät erityisesti lämmöneristyksen perusteella. Lämmöneristyskykyä mitataan λ-arvolla (lämpöjohtavuus, W/mK): mitä pienempi λ, sitä parempi eristävyys. Rakenteiden arvioinnissa käytetään myös R-arvoa sekä huomioidaan paloturvallisuus, kosteuden läpäisevyys ja ilmanpitävyys. Eristysvalinnoissa huomioidaan asennettavuus, kestävyys sekä ympäristövaikutukset.

Ympäristö ja turvallisuus ovat tärkeitä tekijöitä. Monet eristeet pyrkivät olemaan kierrätettäviä tai biohajoavia ja vähentämään rakennuksen elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia. Samalla on huomioitava paloturvallisuus ja mahdolliset emissionsarvot sekä kosteuden aiheuttamat riskit rakenteissa.