Mineraalikuituja

Mineraalikuituja ovat yleisnimitys erilaisille kiteisille tai amorfeille mineraaleille, jotka esiintyvät kuitumaisessa muodossa. Luonnossa niitä esiintyy esimerkiksi asbestimineraaleissa, kuten krokidoliitti ja kriysootiili, jotka ovat tunnettuja kestokkuudestaan ja palonkestävyydestään. Teollisesti mineraalikuituja valmistetaan sulattamalla ja kehruuttamalla kiviä, mineraaleja tai kierrätysmateriaaleja. Tärkeimpiä teollisia mineraalikuituja ovat lasikuitu, kivivilla ja mineraalivilla.

Mineraalikuituja käytetään laajalti rakennusteollisuudessa eristeinä lämmön ja ääneneristyksen parantamiseksi. Niitä hyödynnetään myös tulensuojauksessa, vahvistusmateriaaleina komposiiteissa sekä suodatinsovelluksissa. Lasikuitua käytetään esimerkiksi autojen osissa, veneiden rungoissa ja elektroniikassa. Kivivilla ja mineraalivilla ovat yleisiä rakennusten seinissä, katoissa ja lattioissa.

Mineraalikuitujen terveysvaikutukset ovat olleet merkittävän tutkimuksen kohteena, erityisesti asbestin osalta. Asbestikuitujen on todettu olevan karsinogeenisia ja voivan aiheuttaa vakavia hengityselinsairauksia, kuten asbestoosia ja mesotelioomaa. Tästä syystä asbestin käyttö on nykyään tiukasti rajoitettua tai kiellettyä monissa maissa. Muita teollisia mineraalikuituja, kuten lasikuitua ja kivivillaa, pidetään yleisesti turvallisempina käytössä, kunhan asianmukaisia suojavarusteita käytetään pölyn hengittämisen välttämiseksi. Valmistusprosesseissa ja purkutöissä on tärkeää noudattaa turvallisuusohjeita.