ääneneristyksen

Ääneneristyksen tarkoituksena on rakennusten ja tilojen kyky estää äänen siirtymistä äänilähteestä vastaanottajaan. Tavoitteena on parantaa yksityisyyttä, asumismukavuutta sekä tilojen akustista laatua, erityisesti huoneiden välisiä ääniä, rakennusten ulkoympäristöstä tulevaa melua sekä mekaanisen äänen, kuten ilmastointi-, kone- tai käyttötaskuäänen, kulkeutumista.

Perusperiaatteet muodostuvat massasta, tiivistämisestä, decouplingista ja vaimennuksesta. Massa lisäytyy rakenteisiin, jolloin äänien siirtyminen vähenee. Tiivistäminen sulkee liitoskohdat, jolloin ilmavuodot ja resonanssit vähenevät. Decoupling tarkoittaa rakenteiden erottamista niin, ettei koko rakennus värähtele yhdessä, esimerkiksi käyttämällä erillisiä lattian ja välipohjan rakenteita sekä erityisiä kiinnitys- ja ylläpitoratkaisuja. Vaimennus sekä tilan sisäistä ääntä vaimentavat absorboivat kerrokset parantavat yleistä äänieristystä.

Mittaaminen ja standardit: Ääneneristävyys arvioidaan standardoitujen mittausten mukaan. Yleisiä viitekehyksiä ovat EN ISO 140-3 sekä EN ISO 717-1 ja EN ISO 717-2, joilla määritellään rakenteen kyky estää äänen siirtymistä. Tulokset esitetään luvulla, kuten Dn,w tai Rw, riippuen mittausmenetelmästä.

Materiaaleista ja ratkaisuista: käytetään esimerkiksi massiivisia rakenteita (betoni, tiili), mineraalivilliseristeitä, akustisia levyjä sekä äänieristyskalvoja. Lattia- ja välipohjarakenteita voidaan decoupaattia, ja tilan sisäisiä pintoja sekä ilmastointijärjestelmiä vaimennetaan.

Sovellukset ja rajoitteet: ääneneristystä pyritään parantamaan asuin-, toimisto- ja julkistiloissa sekä vanhojen rakennusten korjausprojekteissa. Yleisiä rajoitteita ovat lisäpainon tarve, tilojen ilmanvaihdon suunnittelu sekä kustannukset ja toteutuksen osaamistarve.