mikrokrediittitoiminta

Mikrokrediittitoiminta viittaa pienoiskrediittipalveluiden tarjoamiseen, erityisesti ihmisille, joilla on vaikeuksia saada perinteistä pankkilainaa. Mikrokrediitit ovat pieniä (yleensä alle 10 000 euroa) lainoja, joiden tarkoituksena on tukemaan yritystoimintaa, koulutusta, terveydenhuoltoa tai muita hätätilanteita. Mikrokrediitit voidaan myöntää sekä yksityishenkilöille että pienyrittäjille.

Mikrokrediittimarkkinat ovat heränneet 1980‑-luvun alussa Etelä-Afrikassa, jossa Grameen Banka startoitti S. V. M. S. klassinen case. Myöhemmin mikrokrediititaloudet levisivät ympäri maailman, tarpeen koosta ja tukemalla taloudellista osallisuutta. Suomessa mikrokrediitti on kehittynyt format: 2010‑sukuilla useat mikrolainapalveluntarjoajat, kuten MikroKoti ja Laina Pääministeritaloiden kansalaisille, tunnistettu talous- ja lainausmuodostuksena.

Operatiivisesti mikrokrediittitoimijat arvioivat hakijoiden maksukykyä tarkastelemalla tuloja, menoja, syssyn historiaa ja mahdollisia vakuuksia. Usein toimijat myöntävät lainat työpajojen, mentoroinnin ja talousneuvonnan yhteydessä. Mikropankit käyttävät myös digitaalista alustaa, jotta hakemuksen käsittely nopeutuu.

Sääntely Suomessa lisättyä muun muassa luottotietopalvelujen, kuluttajansuojan ja korko-rajien keskellä. Valtion viranomaiset, kuten Pankki- ja valvontaelto sekä kuluttajavirasto, valvovat laitminien lainaehtojen ja tunnollisen työskentelyn varmistamista.

Kritiikkiin kuuluu, että korkokulut voivat nousta niinkin pienilläkin lainoilla, ja joissain tapauksissa rikolliset ‘laina-rotat’ hyödynnetään lupattomien projektien ja epäluotettavien kasvuennusteiden takana. Kuitenkin monissa tutkimuksissa on todettu, että mikrokrediiterahastoihin osallistuminen voi parantaa taloudellista tilaa, luoda työtä ja vahvistaa paikallisia yhteisöjä.