mikrofoniteknologian

Mikrofoniteknologia käsittää mikrofonien suunnittelun, kehityksen ja käytön ääniaaltojen muuntamiseksi sähköisiksi signaaleiksi. Mikrofonit toimivat transduktoreina, jotka muuttavat ilman paineen muutokset liikkeeksi ja edelleen sähköiseksi signaaliksi. Teknologiaa hyödynnetään äänityksessä, esityksissä sekä puhe- ja mediatuotannoissa.

Tärkeimmät mikrofonityypit ovat dynaamiset mikrofonit, kondensaattorimikrofonit ja nauhamikrofonit. Dynaamiset mikrofonit perustuvat liikkuvaan kalvoon ja käämitykseen; ne ovat kestäviä ja soveltuvat usein lavaympäristöihin. Kondensaattorimikrofonit hyödyntävät kapasitanssin muutosta ja tarjoavat laajemman ja tarkemman äänikuvan, mutta ne tarvitsevat ulkoisen virtalähteen, yleensä phantom-virran. Nauhamikrofonit käyttävät ohutta metallinauhaa ja niillä on lämmin, pehmeä äänensävy, mutta ne ovat herkemämpiä kosteudelle ja tärinöille. USB-mikrofonit ovat suosittuja kuluttajamarkkinoilla, ja niissä analogis-digitaalisignaali sekä usein sisäinen esivahvistus ovat integroitu laitteen sisälle.

Toimintaperiaate: ääniaalto saa kalvon liikkumaan, ja tämän liikkeen seurauksena syntyy sähköinen signaali. Dynaamiset mikrofonit muuntavat liikkeen magneetin kenttään, kondensaattorimikrofonit muuttavat varauksen kapasitanssiksi ja signaaliksi vahvistetaan. Phantom-virta (yleensä noin 48 V) mahdollistaa kondensaattorimikrofonien toiminnan. Preamplifiointi sekä impedanssin ja signaalin hallinta ovat keskeisiä suunnittelukysymyksiä, ja digitaalinen tekniikka mahdollistaa A/D-muunokset sekä sisäiset prosessorit.

Käyttökohteet ja valinta: valinta riippuu äänitettävän lähteen luonteesta (laulu, instrumentti), ympäristön akustiikasta sekä halutusta äänensävystä ja budjetista. Ihmisten live-esiintymiset, äänitysstudio, televisio- ja elokuvatuotannot sekä videokonferenssit ovat yleisiä käyttötarkoituksia. Moderni mikrofoniteknologia yhdistää perinteiset transduktiotekniikat digitaalisiin prosesseihin sekä monipuolisiin liitäntöihin (esimerkiksi XLR, USB ja langattomat ratkaisut).