mikrobilukujen

Mikrobiluvut tarkoittavat näytteessä esiintyvien mikro-organismien määrän ja niitä käytetään kuvaamaan kontaminaation tasoa sekä laadunvarmistusta elintarvikkeissa, vedessä ja ympäristössä. Yleensä mikrobiluvut ilmoitetaan elävien solujen määränä kasvuyksikköinä per massa tai tilavuus, esimerkiksi CFU per gramma (CFU/g) elintarvikkeissa tai CFU per millilitra (CFU/ml) vedessä.

Mittaa käytetään erilaisia viljely- ja määritysmenetelmiä. Yleisimmät ovat viljelymenetelmät, kuten laimennuslevy- ja levittämistekniikat, joilla syntyvät kasvualustalle muodostuneet kolonioit. Tulos voidaan esittää CFU-arvona per annos tai per tilavuus. MPN-menetelmä (most probable number) soveltuu joissakin näytteissä todennäköisyyskäsitteisiin arvioihin. Kalvon suodatus (filtration) ja eräät nopeasti kehitetyt tai molekyylipohjaiset menetelmät tarjoavat vaihtoehtoja erityisesti suurille tai rajoitetun tilavuuden näytteille.

Käyttökohteet ja tulkinta: mikrobiluvut ovat keskeisiä elintarviketurvallisuudessa, vesilainsäädännön noudattamisessa sekä ympäristö- ja kliinisessä laadunvalvonnassa. Korkea mikrobiluku voi viitata kontaminaatioon, huonoon säilytykseen tai häiriöihin, kun taas matalat luvut voivat viitata hyviin olosuhteisiin. On tärkeää huomata, että mikrobiluvut mittaavat elävien mikro-organismien määrää kultivointiin soveltuvissa oloissa; ne eivät välttämättä kata kaikkia näytteessä olevia mikrobitä, kuten ei-kasvavia mikrobeja.

Rajoitteet ja standardointi: tulokset voivat vaihdella näytteenottotavan, kultivointiolosuhteiden ja menetelmän mukaan. Mikrobiluvut ilmoitetaan usein standardeihin viitaten ISO-, EN- tai kansainvälisiin suosituksiin, jotka määrittelevät näytteenoton, viljelyn ja tulkinnan menettelyt.