mikroaerofiileista

Mikroaerofiilit ovat organismeja, jotka tarvitsevat happea kasvaakseen, mutta ne sietävät vain matalia hapen pitoisuuksia. Tyypillisesti tämä tarkoittaa pitoisuuksia, jotka ovat alhaisempia kuin ilmakehässä, joka sisältää noin 21% happea. Mikroaerofiilien elinympäristöissä hapen pitoisuus on usein noin 2-10%. Korkeammat happipitoisuudet voivat olla niille myrkyllisiä, koska ne voivat vahingoittaa solun tärkeitä molekyylejä.

Monet mikroaerofiilit ovat bakteereja, mutta myös jotkin arkeonit ja eukaryootit voivat olla mikroaerofiileja. Esimerkkejä mikroaerofiilisistä bakteereista ovat Campylobacter ja Helicobacter, jotka ovat tärkeitä ihmisten ja eläinten patogeenejä. Ne elävät esimerkiksi ruoansulatuskanavassa, jossa hapen pitoisuus on luontaisesti alhaisempi kuin keuhkoissa.

Mikroaerofiilien aineenvaihdunta on aerobista, eli ne käyttävät happea elektronien vastaanottajana energiantuotannossa. Ne eroavat fakultatiivisista anaerobeista, jotka voivat kasvaa sekä hapen läsnäollessa että sen puuttuessa, ja ne eroavat myös anaerobeista, jotka kasvavat ilman happea tai jopa myrkistyvät siitä. Mikroaerofiilit ovat kehittäneet mekanismeja, joilla ne suojaavat itseään korkeilta happipitoisuuksilta.

Näiden organismien tutkiminen on tärkeää esimerkiksi lääketieteellisessä mikrobiologiassa ja ympäristötieteissä. Niiden kasvuolosuhteiden ymmärtäminen on olennaista niiden eristämiseksi ja tutkimiseksi laboratorio-olosuhteissa.