metalloidinen

Metalloidinen, tai metalloidi, viittaa aineisiin, joiden ominaisuudet sijoittuvat metallin ja epämetallin väliin. Metalloideiksi kutsutaan yleensä puolijohteita, joiden käyttäytyminen riippuu olosuhteista kuten lämpötilasta, sähkövirrasta ja kemiallisesta ympäristöstä. Ne sijaitsevat jaksollisessa järjestelmässä metallien ja epämetallien rajavyöhykkeellä, usein diagonaalisen viivan tuntumassa boron–polonium -alueella. Yleisimmät metalloideiksi luokitellut ovat boori, pi, germanium, arseni, antimon ja tellurium; polonium ja astatiini toisinaan liitetään metalloideihin, mutta luokitus vaihtelee lähteittäin.

Ominaisuudet ovat väliaikaisia ja moninaisia. Metalloideilla on sekä metallin että epämetallin piirteitä: ne ovat yleensä kiinteitä huoneenlämpötilassa, ja niiden sähkönjohtavuus on pienempi kuin metallien mutta voi parantua lämpötilan noustessa, mikä tekee niistä tärkeitä puolijohteina. Ne voivat muodostaa kiiltäviä, mutta usein hauraasti kestäviä yhdisteitä ja oksideja, joiden reaktiot voivat olla sekä happoja että emäksiä vastaan riippuen olosuhteista.

Käyttökohteet keskittyvät elektroniikkaan ja teknologiaan. Pi on maailmanlaajuisesti tärkein puolijohde, ja germanium sekä tellurium liittyvät erityisesti fotoniikkaan ja erikoispuolijohde-sovelluksiin. Metalloideja tutkitaan edelleen, koska niiden ominaisuudet tarjoavat mahdollisuuksia uusien materiaalien ja teknologioiden kehittämiselle. Luokittelun rajat eivät ole tarkkoja, koska ominaisuudet voivat vaihdella ja joidenkin lähteiden mukaan polonium ja astatiini kuuluvat metalloideihin eri tavoin.