sähkövirrasta

Sähkövirta on sähkövarausten, yleensä elektronien, järjestäytynyttä liikettä sähköjohtimessa. Se on yksi sähkön perusilmiöistä ja sen mittayksikkö on ampeeri (A). Sähkövirta syntyy potentiaalierosta, eli jännitteestä, johtimen kahden pisteen välillä. Mitä suurempi jännite, sitä suurempi on taipumus varauksille liikkua.

Virran suuruus riippuu myös johtimen resistanssista eli vastuksesta. Resistanssi kuvaa materiaalin kykyä vastustaa sähkövirran kulkua. Materiaalit, joilla on alhainen resistanssi, kuten kupari ja hopea, ovat hyviä sähkönjohteita, kun taas materiaalit, joilla on korkea resistanssi, kuten kumi ja lasi, ovat eristeitä. Ohmin laki kuvaa näiden kolmen suureen, virran, jännitteen ja resistanssin, välistä suhdetta: I = V/R, missä I on virta, V on jännite ja R on resistanssi.

Sähkövirtaa käytetään monenlaisissa sovelluksissa, kuten valaistuksessa, lämmityksessä, sähkölaitteiden toiminnassa ja tiedonsiirrossa. Sitä voidaan tuottaa eri tavoin, esimerkiksi sähkögeneratoreilla, akuilla ja aurinkokennoilla. Sähkövirran turvalliseen käyttöön liittyy tärkeitä varotoimia, sillä liian suuri virta voi olla vaarallinen ihmisille ja laitteille. Sähköjärjestelmissä käytetäänkin suojalaitteita, kuten sulakkeita ja johdonsuojakatkaisijoita, estämään ylikuormitusta ja oikosulkuja.