metalloideihin

Metalloideihin kuuluvat alkuaineet, joiden ominaisuudet ovat jossain metallin ja epämetallin välimaastossa. Niillä on sekä metallisiin että epämetallisiin piirteisiin viittaavia ominaisuuksia: ne voivat olla kiiltäviä ja kovia, mutta usein hauraampia kuin puhtaat metalliset. Useimmat metalloideina pidetyt ovat kiinteitä huoneenlämpötilassa. Niiden sähkönjohtavuus on tyypillisesti alhaisempi kuin metallien, mutta sitä voidaan muuttaa suuresti ulkoisilla tekijöillä, kuten lämpötilalla, valolla tai epäpuhtauksilla.

Yleisimmät metalloideihin luokitellut alkuaineet ovat boori (B), pi (Si), germanium (Ge), arseeni (As), antimoni (Sb) ja tellurium (Te). Polonium (Po) ja astatiini (At), sekä seleeni (Se) ja bismi (Bi) luokitellaan toisinaan metalloideiksi tai rajatapauksiksi.

Ominaisuudet ja käyttäytyminen: Metalloideilla on elektronegatiivisuus ja ionointikohdat, jotka ovat jossain metallien ja epämetallien välissä. Ne muodostavat usein kovalenttisia sidoksia, ja niiden oksidit ovat usein amfoteerisia (voivat toimia sekä happo- että emäslähtönä). Ominaisuudet voivat vaihdella suuresti, ja suurin osa on kiinteitä, kiiltäviä tai puolikiiltäviä, ja ne ovat hauraita.

Käyttö: Niiden puolijohdeominaisuudet tekevät niistä keskeisiä materiaaleja elektroniikassa. Pi (Si) ja germanium (Ge) ovat perinteisiä puolijohdemateriaaleja; dopingin avulla niistä voidaan tehdä p- ja n-tyypin puolijohteita. Näitä ominaisuuksia hyödynnetään transistorissa, diodissa, aurinkokennoissa ja monissa mikroelektroniikan sovelluksissa.

Turvallisuus: Jotkut metalloideihin liittyvät aineet ovat myrkyllisiä tai radioaktiivisia; esimerkkeinä arseeni ja polonium. Käytön ja käsittelyn aikana on noudatettava asianmukaisia turvallisuusohjeita.