metalloidien

Metalloidit ovat alkuaineita, joiden ominaisuudet sijoittuvat metallien ja ei-metallien välimaastoon. Ne ovat usein puolijohteita, ja niiden sähköjohtavuus voidaan säädellä lämpötilan, valon tai epäpuhtauksien vaikutuksesta. Tämän vuoksi metalloidit ovat keskeisiä materiaalitekniikassa ja elektroniikassa.

Sijainti jaksollisessa järjestelmässä on rajalinjalla, joka kulkee metallien ja ei-metallien välissä. Ne muodostavat usein käyrän linjan boorista poloniumiin. Yleisimmät metalloidit ovat boori (B), pii (Si), germanium (Ge), arseeni (As), antimon (Sb), telluri (Te) sekä polonium (Po); astatiini (At) sisältyy joihinkin luetteloihin. Luokituksesta riippuen mukaan voidaan sisällyttää myös muutamia muita aineita.

Ominaisuudet vaihtelevat: monet metalloidit ovat hauraasti kiinteitä ja niillä on sekä metallisia että ei-metallisia piirteitä. Useimmat ovat puolijohteita, joiden kytketty ja epäpuhtauksista riippuva johtavuus on olennaista elektroniikkateollisuudelle. Oksidit voivat olla happamia tai amphoterisiä, ja metalloidit voivat muodostaa sekä metallisia että ei-metallisia yhdisteitä.

Käytännön sovellukset ovat laajoja. Piistä valmistetaan silikonipohjaiset puolijohteet ja integroidut piirit, booria käytetään lasin ja lasivalmisteiden raaka-aineena, arseeni ja antimon käytetään dopanteissa ja legointeina, telluri ja polonium esiintyvät erikoisissa sovelluksissa ja korkealaatuisissa legointeissa. Metalloidien luonnollinen esiintyminen tapahtuu mineraaleissa, ja niiden koostumus vaihtelee geologisesti.

Metalloidien käsite vaihtelee lähteittäin, eikä yhtenäistä, kaikkien ominaisuuksia täsmällisesti kuvaavaa listaa ole. Tämä heijastaa niiden monitahoista luonnetta ja jaksollisen järjestelmän tulkinnan erilaisia tapoja.