metallisuolojen

Metallisuolat ovat epäorgaanisia yhdisteitä, joissa metallin kationi yhdistyy toiseen ioniin, kuten kloridiin, sulfattiin, nitrattiin, karbonateihin tai fosfaattiin. Yleisimmässä mielessä metallisuolat ovat ioniyhdisteitä, jotka voivat esiintyä kiinteinä suoloina tai hydratoituina liuoksina. Niiden ominaisuudet riippuvat sekä metallin kationin koosta ja varauksesta että anionin luonteesta.

Ominaisuudet ja luokittelu. Metallisuolat ovat usein kiteisiä kiinteitä yhdisteitä, joilla on korkea ioninen koostumus. Monet ovat vesiliukoita, mutta liukoisuus vaihtelee huomattavasti. Hydratoituneet muodot, kuten CuSO4·5H2O, ovat yleisiä ja niillä on kirkas väritys. Yleisimmät anionit ovat kloridi-, sulfatti-, nitratti- ja karbonaatti-ioneja, mutta myös fosfaatti- ja halogeeniyhdisteet sekä moni-atomiset ioneja sisältävät suolat kuuluvat metallisuoloihin.

Esimerkkejä ja käyttökohteita. Tunnettuja metallisuoloja ovat natriumkloridi (NaCl), kuparisulfiatti (CuSO4), sinkkinitraatti (Zn(NO3)2), rautakloridi (FeCl3) ja hopea-nitraatti (AgNO3). Metallisuoloja käytetään laajasti teollisuudessa ja laboratoriossa: katalyyttiset ja reagenssina, vedenkäsittelyssä (esim. rautasulfaattia tai alumiinisulfaattia käytetään käymälöiden ja lietteen flokulointiin), lannoitteissa, väreissä sekä lääkinnällisissä ja desinfiointitarkoituksissa. Biologiassa monet metallisuolojen ionit (kuten Fe, Zn, Cu, Mn) ovat elintärkeitä pieninä pitoisuuksina.

Valmistus ja turvallisuus. Metallisuoloja voidaan valmistaa reagoimalla metallin kanssa hapanta ainetta (esim. hapanta hapon suoloiksi) tai vaihdoreaktioilla kahden liukenevan suolan välillä, jolloin epäorgaaniset suolat saostuvat. Monet metallisuolat ovat myrkyllisiä tai ärsyttäviä, ja niiden käsittelyssä noudatetaan asianmukaisia turvallisuustoimia ja hävittämisohjeita.