metaanalyysi

Metaanalyysi on tilastollinen menetelmä, jonka avulla useiden tutkimusten tulokset yhdistetään yhdeksi yhteenvetotulokseksi. Se syntyy usein systemaattisen kirjallisuuskatsauksen yhteydessä ja tähtää vaikutusten tai ilmiöiden arvioinnin tarkkuuden parantamiseen sekä yleisyyden ja johdonmukaisuuden arviointiin.

Metaanalyysissä tulokset esitetään vaikutusmittareiden kautta, kuten riskisuhteet (risk ratio, RR), odds ratio (OR), riskiero (RD), keskimääräinen ero (MD) sekä standardoitu ero (SMD). Yhdistettävät data voivat olla satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia tai havainnoivia tutkimuksia, ja analyy­si antaa pooled-arvon sekä luottamusvälit.

Tilastollisissa malleissa erotetaan kiinteän vaikutuksen malli (fixed-effect) ja satunnaisten vaikutusten malli (random-effects, esimerkiksi DerSimonian–Laird). Heterogeenisyyttä arvioidaan Cochranin Q-tilastolla ja I^2‑tilastolla, jotka kertovat tutkimusten sisäisestä vaihtelusta.

Julkaisutauhka ja pikkukokoiset tutkimukset voivat vääristää tulosta. Tämän vuoksi käytetään funnel-plotteja sekä testejä kuten Eggerin testiä tai Beggin testiä, ja tehdään alaryhmä-analyyseja sekä meta-regressiota epäjatkuvien tekijöiden vaikutusten arvioimiseksi.

Prosessi etenee usein määrittelemällä tutkimuskysymys ja protokolli, tekemällä systemaattinen haku ja valinta kriteerien mukaisesti, keräämällä ja laatupoikkeja arvioiden aineiston, suorittamalla tilastollinen syntetisointi sekä herkkyys- ja alaryhmäanalyysit. Tulokset raportoidaan usein PRISMA-ohjeiden mukaan.

Metaanalyysin etuja ovat suurempi tilastollinen voima ja paremmin yleistettävät tulokset, mutta tulokset riippuvat mukana olevien tutkimusten laadusta ja heterogeenisyydestä. Huolellinen suunnittelu ja laadun arviointi ovat välttämättömiä.