mesotelisolukosta

Mesotelisolukosta viittaa mesoteliaalisen epiteelin muodostamaan solukokonaisuuteen, joka peittää seroosikalvot, kuten pleuran, peritoneumin ja perikardiumin. Mesoteliot muodostavat yleensä yhden solukerroksen, joka muodostaa tasaisen, litteän tai hieman kuutioisen kerroksen. Tämä kerros toimii sekä suojana että kitkan vähentäjänä elinten liikkuessa suhteessa toisiinsa ja tilaa erittävine nesteineen.

Roolit ja toiminta: Mesoteliaalinen epiteeli erittää pienen määrän seroosista nestettä, jolla on voitelun tehtävä. Solut osallistuvat nestekierron ylläpitoon, ainevaihteluun sekä immunologisiin vasteisiin ja kudosten parantumiseen. Ne voivat reagoida vammaan muuttamalla muotoaan ja toimintakykyään. Joissain tilanteissa mesoteliaalinen epiteeli voi muuttua mesenkymaalisiksi soluiksi, ilmiö, joka tunnetaan osittain epithelial-to-mesenchymal transition (EMT).

Kehitys ja turnover: Mesoteliaalinen epiteeli juontaa alkuunsa sikiöaikaisesta mesodermistä. Aikuisena solut voivat jakautua vastauksena vaurioihin, mutta kokonaisvaihtuvuus on yleensä hidasta.

Kliininen merkitys: Seroosien nesteissä esiintyvää mesoteliaalista solukkoa voidaan tutkia diagnostisissa töissä, esimerkiksi erotettaessa reaktiiviset mesoteliot malignista mesoteliomasta immunohistokemiallisten markkereiden avulla. Yleisiä markkereita ovat calretiniini, WT1, cytokeratin 5/6 ja D2-40. Asbestialtistuminen on tunnettu riskitekijä mesoteliomasille.

Tutkimus ja merkitys: Mesotelisolukon toiminnan ymmärtäminen on tärkeää sekä perusta lääketieteellisessä tutkimuksessa että kliinisessä diagnostiikassa, sillä se vaikuttaa seroosikalvojen sairauksien tunnistamiseen ja hoidon suunnitteluun.