merkintäaineina

Merkintäaineina tarkoittaa aineita, joita käytetään biologisten molekyylien, solujen tai prosessien merkitsemiseen siten, että niitä voidaan havaita, seurata tai eristää. Merkintäaineita valitaan usein sen perusteella, miten ne mahdollistavat päätelmän tietyistä ilmiöistä, kuten sijainnista, määrästä, liikkuvuudesta tai vuorovaikutuksista. Niitä hyödynnetään sekä tutkimuksessa että kliinisessä diagnostiikassa sekä kasvatus- ja teollisuuslääketieteessä.

Tyypillisiä merkintäaineita voidaan luokitella käyttötavan mukaan direct-merkintään ja indirect-merkintään. Direct-merkinnässä kohde- eli biol. molekyyliin kiinnittyy suoraan havaittava merkintäaine, kuten fluorofori tai radioaktiivinen isotoop. Indirect-merkinnässä käytetään tunnistusjärjestelmiä, esimerkiksi antikehon tai proteiinin biotiinien tai haponomistusten kautta saatavaa läpipääsyä, jolloin havaintomahdollisuus laajenee varoen eri signaalien käyttöön. Yleisimmät esimerkit ovat fluoresoivat fluoroforit (esim. fluoresenssiin perustuvat merkit), radioisotoopit, entsyymeistä johtuvat merkinnät (esim. horseradish peroxidase), sekä affiniteettimerkit kuten biotiini-streptavidin -parit. Lisäksi perinteisiä histologian merkintäaineita ovat erilaiset väriaineet, jotka värjäävät kudoksia tai soluja.

Sovellukset kattavat korkean tason tutkimuksen aina kliinisiin kuvantamismenetelmiin. Merkintäaineiden valinnassa huomioidaan havaittavuus, fotokestävyys, spesifisyys, kohdemolekyylin toimintaan kohtuullinen vaikutus sekä epätoivottujen taustaäänien hallinta. Turvallisuus ja regulaatio ovat olennaisia erityisesti kliinisissä sovelluksissa.

Katso myös: fluoroforit, radiolabelointi, immunohistokemia, proteominen merkitseminen.