tunnistusjärjestelmiä

Tunnistusjärjestelmät ovat järjestelmiä, joiden tavoitteena on todentaa käyttäjän tai laitteen identiteetti ennen pääsyä resursseihin. Niiden avulla varmistetaan, että oikeat henkilöt voivat käyttää oikeita palveluita, ja ne muodostavat tärkeän osan sekä digitaalista että fyysistä pääsynhallintaa. Tunnistus eroaa pääsyoikeuksien myöntämisestä: todennus varmistaa henkilön identiteetin, kun taas valtuutus määrittelee, mihin resursseihin henkilö saa pääsyn.

Tunnistuksen perustana voivat olla useat tekijät: jotain mitä tiedät (salasana, PIN), jotain mitä sinulla on (älykortti, puhelimessa oleva vahvistussovellus, token), sekä jotain mitä olet (biometrinen tunnistus, kuten sormenjälki tai kasvontunnistus). Yleensä järjestelmissä käytetään useamman tekijän tunnistusta (MFA), mikä lisää turvallisuutta ja vastustuskykyä riistoille.

Arkkitehtuurisesti tunnistusjärjestelmät jakaantuvat usein identiteetin tarjoajaan IdP:hen ja palveluntarjoajiin SP:hen. Käytetään standardeja kuten SAML, OpenID Connect tai OAuth 2.0, jotka mahdollistavat sekä sisäisen että ulkoisen todennuksen sekä kirjautumisen yhdellä kerralla (SSO). Nykyään korostetaan myös salasanojen korvaamista passkeys- tai WebAuthn-tekniikoilla (FIDO2).

Esimerkkejä toteutuksista ovat kaksivaiheinen tai monivaiheinen tunnistus, biometrinen lukitus sekä laitteistopohjaiset tokenit kuten USB-tunnisteet. Julkisissa ja yritysverkkoissa käytetään usein MFA:ta, näiden avulla voidaan estää tilin väärinkäyttö.

Tunnistusjärjestelmiin liittyy haasteita, kuten phishing- ja haittaohjelmahyökkäykset, laitteiston menetys ja sessioiden hallinta. Tietosuoja ja sääntely vaikuttavat suunnitteluun, ja riskiperusteinen todennus pyrkii säätämään tunnistusvaatimukset käyttäjätilanteen mukaan. Yleistyessään tunnistusjärjestelmät kattavat sekä verkko- että fyysisen pääsynhallinnan, ja niiden käytännöt kehittyvät jatkuvasti uusien vahvistusmenetelmien myötä.