merenkorkeuden

Merenkorkeus tarkoittaa meren pinnan korkeutta suhteessa viitepintaan, joka voi olla geoidin korkeus, paikallinen keskimääräinen merenkorkeus tai muu standardoitu viite. Se kuvaa meren tilan tilapäisiä ja pitkäaikaisia muutoksia sekä on tärkeä perusta navigoinnille, kartoittamiselle ja rannikkoseutujen suunnittelulle. Merenkorkeuden käsittely yhdistää sekä globaalin että paikallisen näkökulman, koska korkeusvaihtelut ovat sekä alueellisia että ajassa muuttuvia.

Mittaus ja viitepinnat vaihtelevat. Merenkorkeutta mitataan vuorovesimittarilla rannikkoseudulla sekä satelliittialtimetrialla sitoutuen maankuorelle. Vuorovesimittarit antavat informaatiota paikallisista, ajassa muuttuvista korkeuksista, kun taas satelliittialtimetri tuottaa laajamittaista, vaakasuuntaista ja pitkän aikavälin dataa. Näiden mittausten avulla tuotetaan viitepintoja ja trendiarvioita sekä päivitetään tason karttoja. Viitepintana käytetään usein geoidia tai paikallista keskimääräistä merenkorkeutta, ja erilliset datumit voivat määrittää, mihin korkeusmittauksia sovelletaan.

Merenkorkeuden vaihteluun vaikuttavat useat tekijät. Tärkeimpiä ovat vuorovesi, tuulet ja merivirrat sekä ilmanpaineen vaihtelut (inverse barometer -vaikutus). Myös meren lämpötila- ja suolapitoisuuksien muutokset sekä geologiset tekijät, kuten isostasia ja merenpinnan nousu ilmastonmuutoksen vuoksi, vaikuttavat merenkorkeuteen.

Käytännön merkitys on suuri. Merenkorkeuden mittausta hyödynnetään navigoinnissa, meriliikenteessä, kartoituksessa sekä tulvasuojelun ja infrastruktuurin suunnittelussa. Kansainvälisesti ja kansallisesti valvotaan viitepintoja ja datumeja, jotta korkeusmittaukset ovat yhteensopivia ja tulkittavissa eriaikaisissa meldyissä.

---