mattomuussuffixistä

Mattomuussuffixi on kielitieteellinen käsite, jolla kuvataan oletettua sananmuodostuslisäystä, jolla ilmaisutetaan mattoutta tai kiillottomuutta. Termiä käyttämällä tutkijat kuvat taivuttamattoman, kiinteän visuaalisen laadun kvali-teettia ja sen kielellistä ilmaisua. Suffixiä käsitellään pääasiassa teoreettisessa yhteydessä, ei välttämättä vakiintuneena osana arkipäiväistä kieltä.

Etymologia ja luonne: Mattomuussuffixi muodostuu konseptuaalisesti yhdistämällä mattoutta tarkoittava perusmerkitys ja yleisiin abstraktin laadun ilmaisun päätteisiin viittaava ajatus. Tämä on analyysissä käytetty käsite, jolla havainnollistetaan, miten kieli voi rakentaa sanoja kuvaamaan visuaalista ominaisuutta, jolla on merkityksellinen vastine kiillotetulle tai kirkkaalle pinnalle.

Morfologia: Suffixiä pidetään periaatteessa voivan liittää adjektiiveihin tai substantiiveihin muodostaen ilmauksia, jotka viittaavat matte- tai kiiltämättömyyden ominaisuuteen. Tämän huomautusheijastuksen idea on, että matte-tila voidaan kielellä ilmentää abstraktina laaduna, ei pelkkänä konkreettisena tilana. Käytännössä materiaalin ja visuaalisen ilmeen kuvailussa mattomuussuffixi esiintyy lähinnä teoreettisessa ja discursive-konseptuaalissa keskustelussa.

Käyttö ja levinneisyys: Mattomuussuffixi on pääosin analyyttinen käsite design- ja teknisen viestinnän kielitieteellisessä keskustelussa. Se ei ole vakiintunut yleiskielessä, vaan sitä selvitetään ja käytetään tutkimuksissa käsittelemään, miten matte-definition kautta rakennetaan kuvaavaa sanastoa.

Vertailevat suhteet: Mattomuussuffixi sijoittuu laajempaan suomalaisten laadunilmaisujen suffixijoukkoon, joka sisältää esimerkiksi -isuus, -tus ja -muus -loppuisia ilmauksia. Siinä kuin nämä ovat vakiintuneita, mattomuussuffixi on enemmän teoreettinen ja potentiaalisesti kehitteillä oleva tapaus, jolla voidaan kuvata visuaalisen laadun abstraktia ominaisuutta.

See also: Suomen kieli, suffixit, abstrakti laadunilmaisu, visuaalinen kieli.

Huomautus: Mattomuussuffixi on mainly teoreettinen käsite, eikä sitä välttämättä käytetä laajalti käytännön kielen analyysissä.