matkustajavaunu

Matkustajavaunu on rautatieajoneuvo, joka on suunniteltu nimenomaan matkustajien kuljettamiseen junissa. Yleensä vaunu vedetään veturin tai sähköveturin toimesta, mutta se voi kuulua myös monijärjestelmään sähköjunuun. Matkustajavaunut muodostavat tärkeän osan sekä kaupunkiliikenteen että pitkän matkan junista, ja niiden käyttötarkoitukset vaihtelevat vuorovaikutuksessa palveluiden kanssa.

Runkorakenteeltaan matkustajavaunu on kestävä ja kevytrakenteinen, usein teräksestä tai alumiinista. Vaunun sisätilat ovat suunniteltu matkustajien liikkumisen ja istumisen ehdoilla: rungon ympärille sijoitetut ovet ja suuret ikkunat, käytävät sekä istuin- ja ryhmätilat. Nykyvaunuissa on usein esteettömyysominaisuuksia sekä tilaa pyörätuolille, lastenvaunuille ja matkatavaroille.

Sisäinen konfiguraatio vaihtelee. Osa vaunuista on avoimia tiloja, joissa rivien penkit ovat helppoja liikkua, kun taas osassa on osasto- tai koppi-kokoonpanoja. Luokituksella (1. luokka, 2. luokka) ja palveluilla voi olla historiallista perua, mutta modernissa käytössä yleistyvät avoimet istuinrytminä sekä joustavat tilat. Lisäksi matkustajavaunuja käytetään ravintovaunuina, makuupaikkoina tai yhdistelmävaunuisina osina.

Toiminta: vaunut kytketään toisiinsa standardoitujen liitäntöjen ja jarrujärjestelmien avulla. Ne voivat olla sekä käynnistettyjä veturilla että osana sähkösähköjunua. Suomessa ja monilla muilla alueilla vaunujen ja veturin välillä noudatetaan erityisiä kiskonleveyksiä ja turvallisuusstandardeja.

Historia ja kehitys: 1800-luvulta lähtien matkustajavaunut ovat kehittyneet puurungosta teräs- ja alumiinirunkoisiin malleihin, mukautuen matkustajan mukavuuteen, turvallisuuteen ja energiatehokkuuteen. 20. ja 21. vuosisadalla tilat ja teknologia on modernisoitunut monikäyttöisiksi ja esteettömiksi. Suomessa käytetään mm. 1524 mm rautatiekiskoa, mikä vaikuttaa vaunujen suunnitteluun ja yhteensopivuuteen.