materiaalianalyyseja

Materiaalianalyysi on menetelmien ja prosessien kokonaisuus, jolla määritetään materiaalin koostumus, rakenne ja ominaisuudet sekä arvioidaan sen käyttäytyminen erilaisissa olosuhteissa. Tutkimus kattaa sekä epäorgaaniset että orgaaniset materiaalit, kuten metallit, keraamit, polymeerit ja komposiitit, sekä soveltavan että perustutkimuksen tavoitteet. Menetelmät voivat olla sekä destruktiivisia että ei‑destruktiivisia.

Keskeisiä menetelmiä ovat elementtianalyysi (ICP-OES, XRF), kemiallinen spektroskopia (FTIR, Raman) sekä mikroskooppiset ja rakenteelliset tekniikat (SEM-EDS, TEM, XRD). Pinnan ja koostumuksen tutkimiseen käytetään XPS:ää sekä muita pinnanalyyttisiä tekniikoita. Lämpöominaisuuksia tutkitaan DSC:llä ja TGA:lla, ja mekaanisia ominaisuuksia arvioidaan kovuus- sekä venytys- tai murtotesteillä.

Materiaalianalyysi on keskeinen osa tutkimus- ja kehitysprojekteja sekä laadunvarmistusta teollisuudessa. Se tukee materiaalivalintaa, vika- ja epäonnistumistutkimusta sekä taide- ja arkeologisessa kontekstissa tehtävää konservointia. Tyypillinen työprosessi sisältää näytteenoton, esikäsittelyn, analyysiprosessit sekä tulosten tulkinnan ja raportoinnin.

Analyysien tulkinta huomioi epävarmuudet ja toistettavuuden. Käytetyt menetelmät valitaan näytteen mukaan, ja tulokset raportoidaan standardien mukaisesti. Useat tutkimus- tai laadunvarmistuslaboratorioissa noudatetaan ISO/IEC 17025 -vaatimuksia ja käyttävät referenssiaineistoja.