markkinajaon

Markkinajaon tarkoittaa kilpailijoiden välistä sopimusta tai käytäntöä, jolla ne jakavat markkinan hallinnollisesti tai maantieteellisesti, asiakasryhmittäin tai tuoteryhmittäin. Tavoitteena on estää tai vähentää kilpailua toisiaan vastaan, mikä usein johtaa hintojen kohoamiseen, valinnan vähenemiseen ja innovaation hidastumiseen. Markkinajaon tunnetaan usein core-cartelina, jota pidetään kilpailun olennaisena rajoituksena.

Lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö: EU:n kilpailulainsäädäntö kieltää kilpailua rajoittavat sopimukset sekä käytännöt, mukaan lukien markkinajaon. Perusperiaate ilmenee Art. 101 TFEU:ssä, ja vastaavat kansalliset lait, kuten Suomen kilpailulaki, kieltävät tällaiset sopimukset. Useimmat markkinajaon muodot nähdään kiellettyinä ilman poikkeusmahdollisuuksia, ja rikkeet voivat johtaa merkittäviin seuraamuksiin. Viranomaiset, kuten Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) Suomessa ja EU-komissio, voivat määrätä korvausvaatimuksia, panna kampanjoita tai määrätä seuraamuksia.

Toiminta ja vaikutukset: Markkinajaon voi ilmetä maantieteellisin aluein, asiakassegmenttien mukaan tai tuotemitoitusten osalta. Tällaiset järjestelyt vähentävät kilpailua, voivat ylläpitää korkeita hintoja ja rajoittaa kuluttajien valinnanvaraa sekä estää uusien toimijoiden pääsyn markkinoille. Etsintä- ja lainvalvonta voi paljastaa suunnitelmia esimerkiksi kilpailijoiden välisissä neuvotteluissa tai julkisten tarjouskilpailujen yhteydessä.

Esimerkkejä ja valvonta: Yhteiset sopimukset, joissa kilpailijat sopivat esimerkiksi jakavansa maantieteellisiä markkina-alueita tai asiakasryhmiä, ovat tyypillisiä markkinajaon muotoja. KKV ja Euroopan unionin viranomaiset seuraavat näitä käytäntöjä ja voivat puuttua nopeasti sekä määrätä seuraamuksia. Lisätietoja saa kilpailuoikeuden lähdeaineistoista ja viranomaisten ohjeistuksista.