marginaalikustannusta

Marginaalikustannusta on taloustieteessä käytetty termi, joka kuvaa lisäkustannusta, kun tuotettujen yksiköiden määrää kasvatetaan yhdellä yksiköllä. Se on osa kustannusfunktiota ja kertoo, kuinka paljon kokonaiskustannukset muuttuvat, kun tuotanto siirtyy Q:sta Q+1:een. Suomessa termiä käytetään erityisesti kuvaamaan tuotannon lisäyksen aiheuttamaa kustannuskertymää.

Laskentatavasta: marginal cost (MC) määritellään MC = ΔTC/ΔQ, jossa TC on kokonaiskustannukset ja Q tuotettu määrä. Marginaalikustannus liittyy kiinteisiin kustannuksiin (FC) ja muuttuviin kustannuksiin (VC); lyhyellä aikavälillä marginaalikustannus heijastaa usein muuttuviin kustannuksiin kohdistuvia muutoksia, kun kiinteät kustannukset eivät muutu tuotantoyksikön lisäyksen myötä.

Käyttäytyminen ja rakenteet: Marginaalikustannus voi olla laskeva, nouseva tai kaksijakoinen riippuen tuotantotekijöiden kokonaistalokäyttäytymisestä sekä oppimisesta ja mittakaavahyödyistä. Yleisesti lyhyellä aikavälillä MC:n kaarimaista, U:n muotoista käyttäytymistä selittävät heikentyvät rajatuotot, kun lisätuotanto vaatii useammin kiinteiden resurssien täydentämistä. Pitkällä aikavälillä MC:n käyttäytymiseen vaikuttavat tuotantoteknologian ja mittakaavahyötyjen muutokset.

Sovellukset: Marginaalikustannusta käytetään yritysten päätöksenteossa tuotantotason optimoinnissa. Optimaalinen tuotantopiste saavutetaan usein tilanteessa, jossa MR = MC (marginaalitulot ja marginal cost ovat tasissa) taloudellisessa kilpailussa. Mikäli hinta on pienempi kuin keskiväkilikustannukset (avio), voi tuotanto olla tappiollista; lyhyellä aikavälillä päätökseen vaikuttaa myös keskivertomääräinen muuttuva kustannus.

Huomioita: MC-mittaus perustuu kustannusfunktioon ja havaintoihin. Eri laskentatavat ja datan keräysmenetelmät voivat vaikuttaa tuloksiin, erityisesti kun tuotanto on epätasaisesti lisätty ja kustannukset muodostuvat osittain epälineaarisesti.