mappaaminen

Mappaaminen on prosessi, jossa kahden erilaisen järjestelmän, tietomallin tai tietojoukon välillä luodaan vastaavuuksia. Termi juontuu englannin kielen map-sanasta ja suomen kielen -aminen-päätteestä muodostettuun käsitteeseen. Mappaamista sovelletaan sekä kartografiaan ja geoinformaation hallintaan että yleisesti tiedon integrointiin ja tietojenkäsittelyyn.

Mappaamista käytetään yleisesti kolmella osa-alueella: tiedon integrointi ja ETL-prosessit, joissa eri lähteiden rakenne sopeutetaan yhteen; tietokanta- ja ohjelmistoarkkitehtuurit, joissa liiketoimintamallit sekä datamallit kartoitetaan toisiinsa; sekä maantieteellinen informaatiojärjestelmä GIS, jossa paikkatieto yhdistetään attribuuttitietoihin ja karttatasoihin.

Menetelmät vaihtelevat manuaalisesta päätöksenteosta ja säännöstöistä sekä automaattisiin välineisiin, kuten skeemamatchingiin eli schemata mappingiin. Prosessi voi sisältää sanaston määrittämisen, ohjeet vastineista sekä laadunvarmistuksen, testisuorituksia ja dokumentaatiota.

Haasteita ovat sanaston epäyhtenäisyys, puutteellinen tai virheellinen data, sanastojen muuttuminen version myötä sekä kontekstisidonnaiset erimielisyydet siitä, miten tietoja tulkitaan. Hyvin suunnitellulla mappaamisella voidaan parantaa tiedon laatua, yhteentoimivuutta ja tehokkuutta.

Käytettyjä työvälineitä ovat ETL- ja integraatio-ohjelmistot sekä GIS-työkalut, kuten QGIS tai ArcGIS, sekä ohjelmistokehityksessä käytetyt mappaustyökalut ORM-tekniikoiden yhteydessä. Mappaaminen on keskeinen osa tiedon elinkaarta, kun järjestelmät pyrkivät vaihtamaan tietoa luotettavasti ja ymmärrettävästi.