magnetisoitumiseen
Magnetisoituminen on ilmiö, jossa materiaali hankkii magneettisia ominaisuuksia tai niiden vahvuus muuttuu. Prosessi voi johtua ulkoisesta magneettikentästä tai ferromagneettisissa aineissa spontaanisti rakenteen sisäisestä järjestyksestä. Mikroskooppisesti magnetisaatio syntyy, kun yksittäisten atomien tai domainien magneettiset momentit suuntautuvat, mikä johtaa suurempaan kokonaismagneettiseen momenttiin M. Makroskoopissa vasteen suuruutta kuvaa M ja ulkoisen kentän H välistä suhdetta magneettinen susceptibiliteetti χ, jolloin M = χH yleensä lineaarisella alueella. B-kentän ja M:n suhde on B = μ0(H + M).
Ferromagneettiset aineet, kuten rauta, nikkeli ja koboltti, voivat saavuttaa pysyvän magnetisaation, ja niiden magnetisoituminen riippuu lämpötilasta.
Keskeisiä suureita magnetisoitumisessa ovat M, H ja χ sekä saturaatio-Ms, remanentti magnetisaatio Br ja kynnystila Hc. Ferromagneettisissa