magneettiresonanssimenetelmillä

Magneettiresonanssimenetelmät, usein lyhennettynä MRI (Magnetic Resonance Imaging) tai NMR (Nuclear Magnetic Resonance), ovat joukko tekniikoita, jotka hyödyntävät ydinmagneettista resonanssi-ilmiötä aineiden tutkimiseen ja kuvantamiseen. Perusperiaate perustuu atomiytimien, erityisesti niiden, joilla on spinominaisuus kuten vedyllä, käyttäytymiseen voimakkaassa magneettikentässä. Kun näitä ytimiä altistetaan radioaaltojen pulsseille, ne absorboivat energiaa ja virittyvät korkeammalle energiatasolle. Tämän jälkeen ne palautuvat perustilaan emittoiden energiaa, joka voidaan havaita ja käsitellä kuviksi tai spektreiksi.

MRI:tä käytetään laajasti lääketieteellisessä kuvantamisessa, koska se mahdollistaa pehmytkudosten yksityiskohtaisen visualisoinnin ilman ionisoivaa säteilyä, toisin kuin röntgenkuvaus tai tietokonetomografia. Tekniikka pystyy erottamaan eri kudostyypit toisistaan niiden vetyatomipitoisuuden ja virittymisajan perusteella. Erilaiset pulssisekvenssit ja kuvausparametrit mahdollistavat erilaisten kudosominaisuuksien, kuten veden pitoisuuden tai rasvan läsnäolon, korostamisen.

NMR:ää puolestaan käytetään pääasiassa kemiassa ja biokemiassa molekyylien rakenteen ja dynamiikan selvittämiseen. NMR-spektroskopia tarjoaa yksityiskohtaista tietoa atomien välisistä sidoksista ja niiden kemiallisesta ympäristöstä, mikä on olennaista uusien lääkkeiden, materiaalien ja biologisten prosessien tutkimuksessa. Vaikka perustekniikat ovat samankaltaisia, MRI keskittyy spatiaalisen informaation tuottamiseen, kun taas NMR tuottaa kemiallista ja rakenteellista tietoa.