Magneettiresonanssimenetelmät

Magneettiresonanssimenetelmät, usein lyhennettynä NMR (Nuclear Magnetic Resonance) ja MRI (Magnetic Resonance Imaging), ovat tieteellisiä tekniikoita, jotka hyödyntävät ydinmagneettista resonanssia. Nämä menetelmät perustuvat atomiytimien kykyyn absorboida ja lähettää radioaaltoja voimakkaassa magneettikentässä. Erityisesti protonien (vetyatomien ytimien) ominaisuuksia käytetään laajasti.

NMR-spektroskopia on ensisijaisesti kemiallinen analyysimenetelmä. Se tarjoaa yksityiskohtaista tietoa molekyylien rakenteesta, dynamiikasta ja pitoisuuksista. Analysoimalla radioaaltojen absorptiota ja emissiota eri taajuuksilla tutkijat voivat tunnistaa erilaisia kemiallisia ryhmiä ja niiden sijainteja molekyylissä. Tätä tekniikkaa käytetään laajasti lääkekehityksessä, materiaalitieteessä ja biokemiassa.

MRI puolestaan on lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, joka tuottaa yksityiskohtaisia kuvia kehon sisäisistä rakenteista. Se perustuu samanlaisiin fysiikan periaatteisiin kuin NMR, mutta keskittyy kuvien muodostamiseen kudoksista, kuten aivoista, lihaksista ja luista. MRI ei käytä ionisoivaa säteilyä, mikä tekee siitä turvallisen toistuviin tutkimuksiin. Menetelmää käytetään laajasti erilaisten sairauksien diagnosoinnissa ja seurannassa. Erilaiset kudokset reagoivat magneettikenttään ja radioaaltoihin eri tavoin, mikä mahdollistaa niiden erottamisen kuvissa.