magneettikuvauksesta
Magneettikuvaus (MRI) on lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, joka hyödyntää vahvaa magneettista kenttää sekä radioaaltopulsseja kudosten kuvanamiseen. Protoneja kipataan magneettiseen tilaan ja niiden palautuminen pulssin jälkeen tuottaa signaaleja, joita vastaanottimet tulkitsevat kuviksi. Kuvien kontrastia voidaan muokata erilaisten sekvenssien avulla, kuten T1-, T2- ja diffuusiokuvauksilla. MRI ei käytä ionisoivaa säteilyä, mikä tekee siitä erityisen sopivan toistuville kuvauksille sekä pehmeiden kudosten erotteluun.
Käyttökohteet ovat laajat. Keskeisiä alueita ovat keskushermoston kuvantaminen (aivot ja selkäydin), tuki- ja liikuntaelimistön pehmytkudosten sekä
Menettely ja turvallisuus: Ennen tutkimusta potilaan poistetaan metalliesineet ja toteutetaan loppu turvallisuusselvitys implantaatioiden varalta. Potilas makaa
Turvallisuus ja rajoitteet: MRI on yleisesti turvallinen, mutta ei sovi kaikille. Tekijänoikeudelliset esteet voivat koskea potilaita,