magneettikenttäherkkyyttä

Magneettikenttäherkkyys viittaa yksilöiden tai eliöiden kykyyn havaita tai reagoida magneettikenttiin. Vaikka ihmisten magneettikenttäaistimuksen olemassaolo ja mekanismit ovat edelleen aktiivisen tutkimuksen kohteena, monet muut eliöt osoittavat selvää kykyä aistia magneettikenttiä. Tämä ilmiö on erityisen yleinen eläimillä, joilla magneettikenttäaistimusta käytetään navigointiin ja suuntavaistoon. Esimerkkejä ovat linnut, jotka käyttävät Maan magneettikenttää pitkillä muuttomatkoillaan, sekä hyönteiset, kuten mehiläiset, jotka navigoivat kentän avulla. Myös jotkut merieläimet, kuten kilpikonnat ja valaat, hyödyntävät magneettikenttää.

Magneettikenttäherkkyyden biologiset mekanismit vaihtelevat lajeittain. Yksi ehdotettu mekanismi on niin kutsuttu "kvanttimekaaninen" prosessi, joka liittyy silmien valoherkkien proteiinien, kryptokromien, toimintaan. Toinen teoria esittää, että herkkyys voisi perustua rautapitoisten kiteiden, kuten magnetiitin, olemassaoloon soluissa, jotka toimivat kuin pienet kompassit. Tutkimus tällä alalla pyrkii selvittämään näiden aistimekanismien tarkkaa luonnetta ja niiden mahdollista roolia myös ihmisten fysiologiassa, vaikka suoraa, tietoista havaintoa magneettikentistä ei ihmisillä ole laajalti todistettu. Magneettikenttäherkkyys on tärkeä tutkimuskohde niin biologian, fysiikan kuin navigaatiotieteidenkin kannalta.