maataloustukien

Maataloustukien käsite viittaa maatalousalaan kohdistettuihin julkisiin tukiin, joita maksetaan sekä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) että kansallisten toimenpiteiden kautta. Suomessa maataloustuki torjuu maatalouden toimeentulon epävarmuutta, vakauttaa tuotannon menoja ja tukee maaseudun elinvoimaa. Tukien tavoitteena on myös edistää ruokaturvaa, ympäristövastuullisuutta ja sopeutumista ilmastonmuutoksen haasteisiin.

CAPin rahoitus jakaantuu kahteen pilariin: Pillari I sisältää suorien tukien ja markkinatoimien muotoja, joita maksetaan tilakohtaisesti tai tuotantoa tukevasti; Pillari II kattaa maaseudun kehittämisen ohjelmat, joiden kautta rahoitetaan investointeja, neuvontaa sekä ympäristö- ja alueellisia kehittämishankkeita. Suomessa suurin osa maataloustukista kytkeytyy CAPin kautta tuleviin suorien tukien muotoihin, ja Pillari II:n toimet täydentävät tukea maaseudun kehittämisen ja ympäristön huomioivan toiminnan kautta.

Tuen toteuttaminen Suomessa tapahtuu EU-lainsäädäntöä noudattaen sekä kansallisella tasolla päätettyjen toimenpiteiden kautta. Hakijat ovat tilojen omistajat ja harjoittajat, ja tuloa kertovia tukia hallinnoivat viranomaiset sekä muut toimeenpanosta vastaavat virastot. Tukien luonnollinen vaikutus riippuu sekä sopimusten täyttymisestä että markkinatilanteesta; tukea on arvosteltu kustannusten ja kilpailuedun jakautumisen sekä ympäristövaikutusten näkökulmista.

Maailmalla maataloustuen rooli on kiistanalainen, mutta Suomessa tukien katsotaan olevan keskeinen keino turvata piennellä tilamäärällä toimivan maatalouden elinkelpoisuus sekä ylläpitää maaseudun asuttua ja työnteon edellytyksiä.