maatalouspolitiikkaa

Maatalouspolitiikka on valtion tai unionin tasoinen kokonaisuus, jolla säädellään maanviljelyn toimintaa sekä maatalouden tuotantoa, markkinoita ja elintarvikkeiden saatavuutta. Se kattaa sekä tuotantoon liittyvät toimet että markkinoiden toiminnan sekä maaseudun elinvoiman tukemisen.

Tavoitteet vaihtelevat maittain, mutta yleisiä ovat ruokaomavaraisuuden turvaaminen, viljelijöiden tulon vakauden ja elintarvikkeiden kohtuullisen hinnan edistäminen sekä maaseudun kestävän kehityksen, ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen torjunnan tukeminen. Maatalouspolitiikka pyrkii usein tasapainottamaan tuotannon tarvetta, kuluttajansuojelua sekä alueellisen tasa-arvon maaseudulla.

Välineet ja välineistöt vaihtelevat, mutta ne sisältävät tuki- ja kannustinjärjestelmät, tuotantopanosten sekä markkinoiden hallintaa, varastointia, tuotantoprosessien ympäristö- ja ilmastopäätöksiä sekä tutkimus- ja kehitysrahoituksen. Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka (CAP) muodostaa usein merkittävän osan näistä toimista, mutta kansallisella tasolla toteutetaan lisäksi omia tukimuotoja sekä kauppasääntöjä ja säädöksiä.

Kansainvälinen ulottuvuus korostuu WTO:n säädösten, kansainvälisen kaupan sekä diplomatian kautta. Maatalouspolitiikkaa arvioidaan sekä taloudellisesti että ympäristön ja hyvinvoinnin kannalta, ja sen tavoitteet sekä työkalut voivat muuttua politiikan ja kansallisten prioriteettien mukaan.

Suomessa maatalouspolitiikka noudattaa EU:n CAP-periaatteita, ja siihen liittyvät tukimuodot sekä maaseudun kehittäminen ovat keskeisiä osia. Tavoitteena on sekä turvata ruokatuotantoa että tukea maaseudun elinvoimaa ja biodiversiteettiä.