maastomittauksista

Maastomittauksista viittaa paikan päällä tehtävään mittausprosessiin, jolla kerätään tietoa maaston muodosta, rakenteista ja kiinteistöistä tarkkojen karttojen ja suunnitteludokumenttien laatimiseksi. Se on olennainen osa geodesiaa, kartoitusta, rakennusprojektien toteutusta sekä ympäristötutkimuksia.

Menetelmät vaihtelevat mittaustarpeen mukaan. Yleisimmät ovat etäisyys- ja kulmamittaukset, GNSS- eli satelliittipaikannus, sekä kokonaismittauslaitteet, kuten total station ja laser-/turvakartoituslaitteet. Lisäksi käytetään nivelmittauksia, tarkkuutta parantavia nivel- ja mittausketjuja sekä perinteisiä mittausmenetelmiä. Ennen mittauksia laaditaan suunnitelma, määritetään kontrollipisteet ja havaintojärjestys sekä varmistetaan toistettavuus ja redunssisuus.

Tiedon käsittelyssä kenttäaineisto muunnetaan digitaaliseen muotoon, ja kohteiden koordinaatit sekä korkeussuhteet viedään koordinaattijärjestelmään. Tietoja käsitellään ja tarkennetaan, tehdään laskennat ja mahdollinen mitoitus, ja tulokset liitetään GIS-ympäristöihin sekä tuotetaan kartta- ja mallidokumentaatio. Tulokset voivat olla karttoja, pistepilviä, 3D-malleja tai lisättyjä tiedostoja, kuten DXF- tai shapefile-muotoja.

Laadunvarmistus on keskeistä: virheitä aiheuttavat esimerkiksi instrumenttien ominaisuudet, sääolosuhteet ja mittausmenetelmien riippuvuudet. Tarkkuutta seurataan toistuvilla mittauksilla ja virhe- sekä epävarmuusraporteilla. Maastomittauksiin sovelletaan usein maakohtaisia ohjeita ja standardeja, ja käytännöt heijastavat lainsäädäntöä sekä viranomaisten ohjeistuksia.

Sovelluksia ovat kiinteistö- ja rakennusmittaukset, infrastruktuurikartoitukset, ympäristönseuranta sekä maankäytön ja kaavoituksen tiedonhankinta. Maastomittauksilla voidaan myös tukea historiallista dokumentointia ja arkeologista tutkimusta.