maaperäympäristöä

Maaperäympäristö on maaperän fyysisten, kemiallisten ja biologisten olojen kokonaisuus, joka vaikuttaa kasvien sekä maaperäeliöiden kasvuun ja toimintaan sekä maaperän kehitykseen. Siihen kuuluvat mineraalinen rakenne, orgaaninen aine, veden pidätyskyky ja huokostila sekä kemialliset ominaisuudet kuten pH, ravinteiden esiintyminen ja kationinvaihtokyky. Biologinen puoli kattaa bakteerit, sienet, madot ja muut maaperäeliöt, joiden toiminta vaikuttaa hiilen ja typen kiertoon sekä aineiden hajotukseen. Maaperäympäristö muuttuu sekä luonnollisesti että ihmisen toiminnan vaikutuksesta.

Keskeisiä osa-alueita ovat fysiologiset ominaisuudet (tekstuurin ja rakenteen vaikutus huokostilaan sekä veden ja ilman kiertoon); kemialliset ominaisuudet (pH, ravinteiden kokonaismäärä, CEC ja suoloitus); sekä biologinen toiminta (maaperäeliöt ja mikrobiyhteisöt). Näihin vaikuttavat sekä luonnolliset tekijät (sää, topografia, vesistöjen vedenpitoisuus) että maan- ja metsätalouden toimet kuten muokkaus, lannoitus, kastelu sekä orgaanisen aineksen lisäys.

Maaperäympäristöllä on keskeinen rooli kasvien kasvussa, ravinteiden kierrossa sekä hiilen sitomisessa. Se vaikuttaa veden suodattumiseen, eroosion estoon ja monimuotoisen maaperäeliöstön elinympäristöön. Sen tila heijastaa sekä ympäristön tilaa että hoitotoimenpiteiden vaikutuksia.

Arviointi ja hallinta: maaperä näytteiden perusteella tutkitaan laboratoriossa (pH, orgaaninen Aine, ravinteet, CEC) ja kenttämittauksilla; seurataan vedenpidätyskykyä ja kosteutta. Hallinta tähtää maaperän terveyden ja tuottavuuden säilyttämiseen sekä ympäristövaikutusten minimoimiseen: orgaanisen aineksen lisääminen, kiertoviljely, riittävä ravinnetase ja pH-tason säätely, rakenteen suojaaminen tiivistymiseltä sekä asianmukainen kastelu ja ojitus.