maaperätyyppiin

Maaperätyyppi tarkoittaa maaperän luokkaa, jonka määrittävät sen fyysiset, kemialliset ja biologiset ominaisuudet. Maaperätyypin luokitus kokoaa maaperän samankaltaisiin toiminnallisiin ryhmiin, joiden perusteella voidaan arvioida veden siirtymistä, vedenpidätyskykyä, kasvuolosuhteita sekä rakennusten kantavuutta. Tekijöitä, joihin maaperätyyppiin perustuva luokitus nojautuu, ovat sen tekstuurin eli aineksen kokoluokan sekä rakenne, orgaanisen aineksen määrä, pH, ravinteisuus sekä vedenläpäisevyys ja vedenpidätys. Lisäksi maaperän kehitysvaihe eli pedogeneesi vaikuttaa maaperätyypin määrittelyyn.

Luokitusjärjestelmiä on useita. Kansainvälisiä esimerkkejä ovat World Reference Base for Soil Resources (WRB) sekä USDA Soil Taxonomy, ja näihin pohjautuvat ratkaisut toistuvat myös kansallisissa kartoituksissa. Maaperätyypin luokitus voi liittyä sekä maaperän käytön suunnitteluun että tutkimukseen, ja se soveltuu erityisesti maatalouden, metsätalouden, vesitalouden sekä rakennus- ja hydrologisen suunnittelun tarpeisiin. Suomessa maaperätyyppiluokitusta käytetään muun muassa maankäytön ohjauksessa ja alueellisen suunnittelun tukena. Kartoitukset perustuvat kenttätutkimuksiin, näytteisiin ja laboratoriotestauksiin sekä niiden tulosten yhdistämiseen kartta- ja kuvailuteksteihin.

Maaperätyypin tunteminen auttaa ennakoimaan taimien kasvua, satoa sekä veden ja ravinteiden liikkumista sekä tunnistamaan palvelujohtavia riskejä, kuten maaperän tiivistymistä tai liikkumista. Maaperätyypin määrittely on kuitenkin välineellinen malli: todellinen maaperän käyttäytyminen voi muuttua maanomistuksen, viljelyn ja muiden toimintojen vaikutuksesta, minkä vuoksi luokitus päivitetään ajantasaisena.