kenttätutkimuksiin

Kenttätutkimuksiin viitataan tutkimusmenetelmiin ja -prosesseihin, joissa dataa kerätään suoraan luonnon, yhteisöjen tai ilmiöiden kontekstissa laboratorio- tai kirjastotutkimuksen sijaan. Termi kattaa laajan valikoiman aloja, kuten antropologian, ekologian, maantieteen, geologian ja sovelletun yhteiskuntatutkimuksen.

Kenttätutkimuksen tavoitteena on ymmärtää ilmiöiden toimintaa ja vuorovaikutusta niiden alkuperäisessä ympäristössä. Tyypillisiä menetelmiä ovat havainnointi, haastattelut, kyselyt, näytteenotto, mittaukset ja GPS- tai muiden paikkatietotekniikoiden käyttö. Sekä laadulliset että määrälliset lähestymistavat voivat olla läsnä samassa hankkeessa.

Suunnittelu ja logistiikka ovat kenttätutkimuksissa keskeisiä: tutkimuskysymysten määrittely, otantastrategiat, luvanvaraisuus, turvallisuus, varusteet ja aikataulutus vaikuttavat työn onnistumiseen. Eettiset näkökohdat, kuten vapaaehtoisen suostumuksen varmistaminen, osallistujien anonymisointi ja ympäristön huomioiminen, ovat usein sääntelyn ja yhteisön odotusten kohteena.

Kenttätyössä kohtaavat myös haasteet: sää- ja maasto-olosuhteet, datan heterogeenisuus, toistettavuuden rajoitukset ja logistiset riskit. Tulokset dokumentoidaan yleensä raportteina, tieteellisinä artikkeleina ja aineistoina, joita voidaan käyttää sekä akateemisessa että soveltavassa päätöksenteossa. Kenttätutkimukset tuovat arvokasta kontekstisidonnaista tietoa, jota ei aina saada muilla menetelmillä.