maanalaiset

Maanalaiset on suomenkielinen termi, jolla viitataan myyttisiin tai fiktiivisiin olentoihin, joiden väitetään asuvan maan alla—luolissa, tunneleissa, kaivoksissa tai muissa maakerrosten syvyyksissä. Käsitteen ydin on ajatus erillisestä yhteisöstä, jolla on oma elinympäristönsä ja säännöistään sekä suhteensa ihmisiin voi vaihdella tarinasta riippuen.

Etymologisesti maanalaiset koostuu sanoista maa ja alaiset, viitaten siihen, että olennot ovat maanalaisia tai maankuoren alla eläviä. Suomessa termiä käytetään sekä folkloristisesti että nykykirjallisuudessa kuvaamaan maaperän asukkaita, joiden luonteesta ja toiminnasta on runsaasti erilaisia kertomuksia.

Perinteisessä suomalaisessa kansanperinteessä maanalaiset esiintyvät useimmiten varautuneina, hiljaisina ja piileskelevinä olentoina, jotka asuvat maakerrostumien sisällä. Heitä kuvataan tavallisesti sekä hyväsydämisiksi että varomattomuutta aiheuttaviksi—jos heihin suhtaudutaan kunnioittavasti, tarinoiden mukaan saatetaan saada taivaallisia neuvoja, apua tai lahjoja; töyhäily tai häirintä voidaan johtaa ikäviin seurauksiin. Maanalaiset ovat usein yhteydessä luontoon, sokkeloisiin tiloihin ja maanalaiseen fyysiseen maailmaan, ja heidän tarinansa heijastelevat ihmisen suhteita maaperään ja sen resursseihin.

Nykykirjallisuudessa ja populaarikirjallisuudessa maanalaiset ovat yleinen konsepti, jota käytetään kuvaamaan maanalaista yhteisöä tai väestöä osana fantasiamaailmoja ja science fictionia. He voivat toimia sekä allegoriana että tropeina, jonka kautta käsitellään yksilön, yhteisön tai yhteiskunnan rajat ja piilotetut kerrokset.