maalämpöpumpuilla

Maalämpöpumpuilla tarkoitetaan lämpöpumppujärjestelmiä, jotka hyödyntävät maaperän tasaisesti pysyvää lämpötilaa rakennusten lämmittämiseen ja usein myös käyttöveden tuottamiseen. Maaperä ylläpitää energiaa ympäri vuoden, joten järjestelmä voi sekä lämmittää että viilentää rakennuksen.

Järjestelmän keskeinen osa on maa- tai pohjassa oleva lämmönkeruu: suljetussa kierrossa kiertävä lämmönsiirtogeeli tai vesi-glykoliliuos siirtää lämpöä putkiston kautta, joka voi olla vertikaalisesti porattua tai maahan upotettua. Avoin järjestelmä käyttää pohjavettä suoraan, mutta on harvinaisempi ja siihen liittyy lupavaatimuksia sekä vedenkäyttöä koskevia rajoituksia. Lämpöpumppu nostaa kerätyn lämpöenergian käyttökelpoiseen lämpötilaan, jonka jälkeen järjestelmä toimittaa lämmön kiinteistöön.

Käytännössä maalämpöpumpun hyötysuhde, COP, on yleensä korkea, erityisesti kylmillä alueilla; arvot liikkuvat usein COP 3–5:ssä tai sen yläpuolella riippuen asennuksesta ja ulkolämpötilasta. Pääasialliset kustannukset muodostuvat asennuksesta ja porauksista tai maastoon asennettavista putkistoista, mutta käyttökulut ovat alhaisemmat kuin fossiilisten polttoaineiden lämmitys.

Asennukseen vaikuttavat tontin koko ja geologia sekä mahdolliset lupavaatitudeet. Huolto on yleensä vähäistä, mutta järjestelmän nesteiden, kompressoreiden ja tiivisteiden kuntoa on syytä seurata säännöllisesti.

Maalämpöpumpuilla on pienet ympäristöhaitat ja ne voivat merkittävästi pienentää rakennuksen käyttöpäästöjä verrattuna öljy- tai öljylämmitteisiin järjestelmiin. Ne soveltuvat sekä uudis- että saneerauskohteisiin, erityisesti kylmillä alueilla.